7.10 - Keittiömenestys ja kakkakepponen

En jaksanut nousta enne puolta kymmentä aamulla. Olin nukkunut tosi levottomasti ja torkuin kuudesta asti. Mutta sitten kun nousin, panin tuulemaan. Siivosin, tanssin hölmönä musiikin tahtiin ja kävin kirjastossa palauttamassa kirjan.

Wokki, jonka tein viime viikolla, sai suosionsa ja Céline oli kirjoittanut WOK tän päivän lounaaksi ruokalistalle. Mutta Martin halusi myös wokkia, eli se siirrettiin illaksi. Illaksi oli suunniteltu Bolognesea mutta sitä Martin halusi kans, joten sekin siirrettiin eli huomisen lounaaksi ei ollut mitään suunniteltua. Anthony sanoi että voin vain ottaa jonkun valmiin purrkiruoan ja lämmittää tai tehdä mitä haluan. Tykkään haasteista tehdä jonkun kaappikatsauksen jostain, mitä nyt kotoa sattuu löytymään. Ei ollut mitään lihaa käytettävissä sillä jauheliha ja kana olivat varattuja bolognesea ja wokkia varten, mutta Céline oli ostanut yllättävän paljon eri kasviksia. Eilen illalla hän oli ylpeänä näyttänyt minulle mitä kaikkia kasviksia hän oli ostanut. Hän oli varmaan huomannut että tykkään kokata värikkäästi ja perhe on tainnut arvostaa uusia tuulahduksiani ruoanlaitossa. Tein tänään lounaaksi tomaatipohjaisen kastikkeen sipulilla, kikherneillä, viherpavuilla ja paprikalla ja viereen couccousia. Pelkäsin etteivät lapset tykkäisi yhtään, mutta toisin kävi. Sekä Clé että Alice tykkäsivät kovasti ja kehuivat jopa. Vaikka itse sanonkin, se oli aika hyvää. Kikherneitä, joista pidän paljon, oli aika paljon ja niistä tytötkin erityisesti pitivät. Illalla Clé selitti Anthonylle mitä ihmeellistä olin kokannut ja se tuntui aika kivalta.

Iltapäivällä, kun tytöt olivat koulussa, lähdin Mouvaux'un tapaamaan Sofiaa, Iaraa ja Patia. Menimme yhdessä kahville ja juttelimme ja suunnittelime retkeä Pariisiin parin viikon kuluttua, koska Iaralla on syntymäpäivä silloin. Kiva nopea tapaaminen. Valitettavasti aikaa ei ollut niin paljon, ja kaikkien oli mentävä "töihin".

Pakkasin goûter'in mukaan kassiin kun hain tytöt koska menimme suoraan Clén kuorotunnille. Jäimme Alicen kanssa puistoon leikkimään ja meillä oli tosi hauskaa. Olin itse ihan kuin pikkulapsi. "Lensimme" Eri maihin ja Suomessa tapasimme Joulupukin, joka oli sairas. Me lennätimme sitten hänet sairaalaan ja teimme lääkkeen jotta hän parantuisi. Opetin Alicelle sanan "Joulupukki". Meillä oli oikea seikkailu.

Kuorotunnin jälkeen alkoivat ongelmat. Clé halusi kanssa jäädä hetkeksi vielä puistoon leikkimään ja lupasin 10 min, vaikka oli ja aika myöhä. Tänään oli aika kolea päivä ja aina välillä satoi. Sitten Clé pissasi housuihinsa ja alkoi riisumaan vaatteensa pois keskellä tietä itkien ja huutaen. Käskin hänen laittaa takasin housut jalkaan koska seitsemänvuotias ei voi kulkea alapää paljaana koko kylän läpi kotiin asti. Hän valitti että housut ovat märät ja että on epämukava olla. Sanoin että mennään äkkiä vain kotiin kylpyyn mutta hän vain huusi. Tapeltiin siinä sitten aika kauan kunnes vain vedin Clélle vaatteet päälle, otin loput kamppeet ja lähdin kävelemään kotiinpäin. Clé juoksi itkien perässä ja tönäisi Alicea tosi kovasti että hän kaatui ja alkoi myös itkemään. Sitten minä huusin Clélle ja mun oli pakko kantaa Alice ja hänen trottinettinsa kotiin. Sitten alkoi satamaan kovasti ja Clé valitteli housujaan. Yritin lohdutella että meillä muillakin on kaikki paikat märkänä, mitta hän vain alkoi itkemään ja jatkoi trottinetillaan matkaa. Seuraavalsi Clé kaatui ja alkoi huutamaan. Kun sanoin juuri rauhoittuneelle Alicelle että hän voi jatkaa itse ja päästin hänet alas, hänkin alkoi taas itkemään. Hetken siinä sitten lohduttelin ja halailin kunnes taas pääsimme jatkamaan matkaamme. Halusin äkkiä vain kotiin.

Kotona halusin ekana laittaa Clén kylpyyn, mutta sitten hän ei halunnutkaan ja alkoi temppuilemaan. Alice kieltäytyi laittamasta omat ulkovaatteensa oikeille paikoilleen, kun on tapana. Martin raukka oli juuri tekemässä läksyjään. Hän oli jo ollut huolissaan missä viivyimme niin kauan. Laitoin lopulta Alicen alakertaan piirtämään ja menin laittamaan Clén kylpyyn. Sitten hän kakkasi kylpyammeeseen ja alkoi nauramaan. Sillä hetkellä mulle riitti hänen pelleilyt, käskin hänen siivota ja lähdin vain alakertaan tekemään läksyjä Martinin kanssa. Tiesin ettei Clé voisi siivota sotkua itse ja olin tietoinen että minä sen kuitenkin siivoan hetken kuluttua. Hän tuli pian perässä alakertaan aika nöyrän näköisenä ja sanoin aika tiukasti mitä pidin hänen pelleilyistään mutta sitten lähdimme yhdessä siivoamaan, jonka jälkeen Céline tuli kotiin ja jatkoi. Clé halusi minun jäävän hänen kanssaan mutta Céline sanoi minulle että hän jatkaa tästä ja että minä menisin alakertaan katsomaan Alicen perään ja tekemään Martinin kanssa läksyjä. Tilanne rauhoittui vihdoinkin. Aaaaah....

Täksi illaksi oli tiedossa kana-kasvis wokki, jonka Martin ja minä teimme. Siitä tuli oikein onnistunutta mutta Alice söi mielummin lounaan rästejä. Anthony ja Martin halusivat välttämättä myös hiukan maistaa mun lounaan kaappikatsausta, ja tykkäsivät.

Céline lähti illaksi tapaamaan jotain ystävää eli jäin aika kauan siistiimään keittiötä ja osallistuin tyttöjen nukkumaanmenoon. Huoneessani kirjoittelin ja surffailin yöpymisiä ja matkoja Pariisinmatkaa varten.