28.2 - Utmärkt avslut på semestern vid châlet'n

Morgonen var väldigt fuktig och mulen. Det fanns inte mycket sikt så förmiddagen stannade vi lugnt vid châlet'n och ordnade lite för morgondagens hemfärd. Senare gick vi alla tillsammans och åka slalom för sista gången. Céline var med Alice hela tiden men hon skidade redan betydligt bättre än i början av veckan. Då och då delade vi upp oss men mestadels hölls vi tillsammans.

Vi pausade för att luncha vid Grand Montaz. För att ta sig dit skulle man ta antingen en blå eller röd backe. Pojkarna och jag tog röda och den var inte lätt men faktiskt kul. Jag var stolt efteråt att jag hade åkt ner den med riktigt lyckad slalom och inte närdplogandes. Matplatsen var en snackrestaurang, som också är en farm med kor och getter på sommaren och de tillverkar själv sin ost. Ungarna och Céline tog franskisar och nuggetter pch Anthony och jag tog paninin med lokala skinkor och ostar, väldigt gott. 

Vädret började klarna och man kunde se Mont Blanc igen. Vi åkte tillsammans och sedan for vi av pojkarnas och mitt önskemål och prova hoppa på airbag. Det var inte så dyrt och jag ville absolit prova. Pojkarna ville att jag skulle hoppa först. Uppe när man väntade på sin tur bultaded hjärtat hårt men jag bara älskar känslan av adrenalin i sådana situationer. Sedan släppte jag bara iväg utan att bromsa alls och så ropade jag, hoppade och landade mjukt på airbagen. Hoppet var inte snyggt men det var en fantastisk upplevelse. Pojkarna hoppade också riktigt fint.

Alice började bli trött och Céline började så småningom ta sig mot le Bettex med henne. Vi andra fortsatte åka ännu tillsammans. Vi tog en telekabin upp till la Princesse och åkte ner för en blå backe, Prapacot, som tack vare sina skumpar vid sidan om är min favoritbacke. Andra gången vi skulle åka den, följde Clé mig i alla skumpar, föll och fick väldigt ont i knäet. Hon skrek som en brandsiren och det tog mig ett tag tills jag fick iväg henne. De andra var redan längre nere och Anthony ringde upp mig för att undra vart vi var. Vi beslöt oss för att jag åkte med henne la financière till le Bettex. Vi skidade lugnt och hon bölade hela vägen. Det måste ha gjort ont. Vid skidhyreriet hittade vi Céline och Alice och ganska snart lugnade Clé ner sig och hade inte så farligt on mera. När pojkarna kom om en liten stund,  var det dags att säga hejdå åt skidbackarna.

Tillbaka i châlet'n hade jag med Alice pch pojkarna ett snöbollskrig och sedan gick vi in. Till kvällen lagade jag äppel crumble, som jag ofta lagar i hemma i Finland. Det var sista kvällen och vi firade det igenom att äta i vardagsrummet framför brasan pizza och chips. Till efterrätt hade vi min äppel crumble. Jag fick hemkänsla med det och ryslig aptit. Det var riktigt omtyckt bland de flesta andra också.

Anthony och pojkarna gock och se på en ishockeymatch, Mont Blanc mot Courbevois. Under tiden höll Céline på och ordna och packa och flickorna kollade en film. Jag skypade med Fabi i en timme och började också packa. Flickorna gick snart och sova flickorna sova. Idag hade Satellite Stories' kommit ut med ett nytt album och jag lyssnade på det och övade stickning för morgondagens bilfärd. 

Jag babblade med Céline och ordnade och om en stund kom pojkarna hem. De var ivriga över att för första gången ha sett en ishockeymatch och till råga på allt vann Mont Blanc 5-3. Medan jag såg på fais pas si, fais pas ça, stickade jag ännu lite och gick sedan och lade mig.

27.2 - Discovering by hitchhiking

Because of the cloudy and snowy weather we staid calm and just chilling at the châlet. I skyped with Sabbe. For lunch we had pasta carbonara and then I started doing some studying for the DALF exam, that's already in less than one month. The family left for the last skiing course of the children and I decided still to discover the surrounding environment a bit.

I went to St Nicholas to go and join a guided tour in the well known church of St Nicholas. To get there, I hitchhiked with two rides. The second one was an very kind local elderly man who told me a lot of useful information and dropped me next to the church. The guide was already there and I talked to her a bit before the tour. She seemed very interested in my background and was worried about me not understanding much of her presentation. But I told her not to worry. After a while we were pretty many joining the tour and it was very interesting to hear about the history of Savoie in general and the history of the very special Barock style church. I feel I really got something out of this free visit and the church of St Nicholas is very beautiful.

To get down to the village of St Gervais, I used hitch hiking again. It took me a while to find a ride but finally three guys offered me a ride. They work in a restaurant at the skiing pists and were very nice. 

In town I had a snack break and visited just some shops and the church of St Gervais.

Before heading with a ride back home I also did some necessary food shopping for the family. I got back to the châlet with two rides. The last one was a very kind elderly man working as a skiingschool teacher in St Nicholas. It has been very interesting to discuss with people during my hitch hiking adventures and people have seemed to be interested in my story too. People are always very surprised when I tell them that I'm from Finland and they praise my knowledge in french, that feels really good.

At home there were four proud children with medals and all having succeeded their skiing level. After a while Anthonys cousin with families came over for an appéro. We were a lot of people, a lot many than we expected but it was very nice. For the adults there was blueberry bubblewine, interesting but tasty. I talked a lot with the older children.

After the relatives left, we had raclette. I was very full afterwards and soon we all went to bed. I staid up still writing a bit and skyping with äiti.

26.2 - Auringon lämpö Alpeilla

Clé heräsi puoli yhdeksän aikoihin. Sanoin hänelle että hän kyllä sai laittaa pikkulampun päälle ja lukea tai piirrellä. Itse vain käänsin kylkeä ja torkuin vielä. Alicekin tuli huoneeseeni kun kuuli ääntä. Sitten ei kyllä enää voinut torkkua mutta ei se haittanut mitään. Jonkin ajan kuluttua hiipisimme tyttöjen kanssa alakertaan kattamaan aamupalan ja teimme ravintolan. Aamupalalla oli vielä hiukan eilisiä crêpeksiä.

Lähdimme pulkkailemaan oikeaan pulkkamäkeen laskettelumäkien viereen. Minun oli vaikea laskea häntäluuni kivun takia mutta laskin pari kertaa mahallani tyynyllä, jonka olin laittanut roskapussiin kunnes pussi repesi. Lapset laskivat kaikki aivan intona. Aurinko paistoi ja oli ihanan lämmin. Tarkenin oikein hyvin ilman takkia.

Kävin Anthonyn kanssa ostamassa leipää ja pidimme sitten pick nickin. Célinellä oli mukana aivan kaikki tarvittava, aineksista varusteisiin. Vuorilla kyllä maistui ja samalla pystyi ottaa aurinkoa. Myöhemmin kun lapset menivät kursseillensa, menin hiukan kävelemään kuunnellen musiikkia ja nauttien säästä. Näköalat olivat huikeat.

Sitten jäin vain istumaan aurinkoon terassille ja tein hiukan tehtäviä. Céline oli lukenut ja ottanut aurinkoa terassilla ja Anthony oli vaeltanut pitkän matkan. Tapasimme sitten katsomaan descente aux flambeaux, joka on hiihtokoululasten esitys jossa he laskevat kaikki viuhkavalolla mäen alas. Lapset olivat kaikki ylpeitä ja ohjelmannumero oli ihan kiva. Kaikille lapsille oli sitten kakaota ja aikuisille, vin chaud. Châlet'ssa oli sitten pesu, rauhoittuminen ja ruoka. 

Illalla oli yllätys. Palasimme takaisin Bettex'lle laskettelualueelle, jossa oli juhla, fête de la glisse. Ravintolat olivat kaikki vielä auki, popitusmusiikki soi kovaa ja laskettelukouluopettajat pitivät esityksen. He laskivat hienoissa yhdistelmissä, pujoittelua, snoukoilla, murtsikkasuksilla, telemarkia, kaksi henkeä samalla snoukalla, neljä henkeä samoilla suksilla, laskuvarjoilla... Kaikenlaista ihmeellistä. Viimeiseksi kaikki hiihtoopettajat laskivat peräkkäin värikkäin soihduin. Musiikki soi kovaa ja minä ja Clé tanssimme hassutellen. Oli tosi kiva iltaohjelma. 

Tytöt olivat aivan poikki kun tulimme kotiin kymmenen aikoihin. Sitten kaikki menivät vain suoraan unten maille. Skypetin sitten myöhään isän kanssa ja varasimme kotilennon. Tuntuu hiukan haikealta mutta toisin myös helpottavalta että paluu on kahden kuukauden kuluttua.

25.2 - Pistenbulli und crêpes

Nach dem Frühstück vorbereiteten wir und bald um Ski fahren zu gehen. Das Wetter war einfach perfekt. Alle haben seine Ausrüstung geholt und dann sind wir alle sieben mit dem gleichen Skilift augestiegen. Danach haben wir und in Mädchen und Jungs gruppen geteilt. Céline und ich sind mit Alice und Clé gefahren und Anthony mit Martin und Louis. Es war eine ganz okay Aufteilung.

Wir haben uns alle zusammen nach ein Paar Pisten fürs Mittagessen getroffen. Céline ging mit den Mädels ein wenig früher dahin und ich fuhr aleine eine kurze rote piste. Das Restaurant heißt "Chez la Tante" und liegt oben auf einer Spitze. Das Essen war tüpisch "Pistenessen" mit Pasta, Pommes, tartiflette, Wurst, Steak... Alle habens genossen. Wir blieben ein wenig draußen neben dem Restaurant wegen des herrlichen Wetters und Aussichtes und Céline machte viele Fotos.

Danach machten wir weiter ein wenig anders aufgeteilt. Céline mit Alice und der Rest zusammen. Wir sind einige schwierigere Pisten gefahren, sogar Clé. Ich bin das erste Mal in meinem Leben in den Alpen eine schwarze Piste gefahren! 😁 Ich bin nicht in den Pisten umgefallen aber am ende von einem gewaltsammen Sitzlift dagegen schon. Es ging mir alles einfach zu schnell und ich fiel und schlug mich fest an meinem Hinetrn (schon wieder) und meinem Kopf. Der schmerz war unerträglich und ich konnte mich zu erst kaum bewegen und es drehte im Kopf. Ich habe da eine kurze Pause gemacht und schluss mich mit den anderen in der nächsten Runde. Die größeren Kinder fahren schon supergut Ski.

Es war dann Zeit für die Kinder in die Skischule zu gehen. Ich fuhr einige Pisten mit Céline und Anthony. Wir stießen auf die Gruppe von Alice und haben ihnen ein wenig zugefolgt. Wir sind ein Mal den gleichen Lift gefahren, wo ich mir Weh getan hatte. Ich hatte ein wenig angst aber das beste war einfach diese Angst zu überwinden und Anthony kam mit mir in den gleichen sitz. Ich habe es geschafft. Aber wegen des schmerzens habe ich ein wenig früher mit dem skien aufgehört. Stattdessen bin ich einen heißen Kakao trinken gegangen und habe Karten geschrieben. Es dauerte nicht mehr lange bis der Kurs der Kinder zu Ende war und wir allle sammelten uns um zum Châlet zu kehren.

Es war sehr angenehm sich vor dem Feuer zu wärmen. Heute Abend war Crêpes angesagt! Ich liebe Crêpes! Am liebsten mit Nutella oder Konfiltüre. Ich hatte am allermeisten von uns sieben😋. Alle hatten einen Supertag gehabt.

Ich spielte mit den Kindern eine Runde Piratatak und war der große Verlierer. Heute Nacht schlief Clé mit mir. Sie hat schon viele Male darüber gefragt und die Eltern haben immer nein gesagt aber heute sagte ich dass wenn sie es möchte, bin ich schon okay damit. Alles ist anders in den Ferien. Clé war überglücklich. Vor dem Einschlafen haben wir ein wenig gelesen und dann einfach geplaudert. Wir schliefen ganz bei einander ein. Ein wenig später als Clé schlief, chattete ich ein wenig. Es fühlte sich echt angenehm an mal nicht aleine zu schlafen.

24.2 - Balades et raclette

Le matin on est encore restée tranquille au châlet. Clé et moi avons écrit quelques cartes postales et après je suis allée jouer dans le jardin avec Alice et Clé. On a fait un peu de la luge (moi pas vraiment parce que j'avais encore mal aux fesses) et puis joué à sauver le blessé.

Quand nous sommes rentrées, nous avons fait une partie de piratatak. Le repas midi était une collection des restes. Après il y a encore resté de temps pour jouer avant de monter au Bettex à l'école de ski des enfants. Ça a bien pris des temps pour prendre tout l'équipement et bien déposer tous les quatre enfants.

Céline, Anthony et moi sont allées nous balader un peu en bien profitant des beaux temps. On a bien parlé et c'était tranquille. 

Après, nous sommes allées boire un chocolat chaud

Retournéss au châlet, le soleil s'est finalement montré et on pouvais voire le sommet du Mont Blanc. Le vu était incroyable!

J'ai joué à piratatak avec les garçons et le soir on a fait une raclette, une de mes plats préférées! 😋 On s'est bien régalé. Après le repas nous nous avons fait des enigmes et Clé a fait une crise. Bientôt c'était temps d'aller faire dodo. 

J'arrivais pas à m'endormir, donc je suis restée reveillée très tard. J'ai regardé des videos sur youtube, surfé sur internet, fait connaissance avec le program à St Gervais, mangé trop de chocolat et écouté de la musique. Parfois c'est même sympa de rester reveillé tard tout seule et tranquille.

23.2 - Saint Gervaisin kylä

Aamu alkoi myöhään mutta lapset olivat jo olleet hereillä jonkin aikaa. Mukavan aamupalahetken jälkeen lapset, ja hetken kuluttua minäkin, menivät pihalle leikkimään. Clé ehtisi jo tulla sisään ennen kuin ehtisin ulos. Anthonyn kanssa katsottiin mahdollisuuksia päästä kylään iltapäiväksi. Ulkona olimme lumisotaa. Alice ja minä vastaan Louis ja Martin. Pojat hukuttivat minut oikein lumeen ja he saivat kyllä takaisin. Laskimme hiukan pulkkaa, mutta mulla oli takapuoleni liian kipeä eilisestä liukastumisesta, joten en voinut oikein liukua. 

Sisällä pelasin Clén ja Alicen kanssa memorya ja Céline teki ruoaksi ratatouillea, porsaankylkeä ja crozetz, joka on pastatyyppinen paikallinen erikoisuus. Pidettiin lyhyt rauhallinen hetki ennen kuin oli aika lasten mennä laskettelukouluun. Céline ja Anthony menivät mukaan ja koulun ajaksi kävelemään. 

Minä menin iltapäiväksi kylälle. Lähdin viimeisenä mutta meillä oli diili mihin piilotan avaimen. Päästäkseen kylään oli joitakin minibusseja mutta aikataulut eivät oikein sopineet. Anthony ja Céline ehdottivat liftaamista, sillä he olivat nuorena tehneet samoin täällä St Gervais'ssa. Päätin siis kokeilla.

Kävelin pienen matkaa alaspäin ja asettauduin isomman risteyksen kohdalle peukku pystyssä. Tiesin just ja just mihin suuntaan kylä on, joten olin oikealla puolella tietä. Ei kestänyt kovin kauan niin paikallinen mies, joka oli menossa kylään. pysähtyi ja pääsin kyytiin. Hän oli oikein mukava ja ajoi minut ihan keskustaan, vaikkei hän itse ollutkaan menossa ihan sinne. 

Saint Gervais'n keskusta ei ole kovin iso, mutta ihan riittävä viettääkseen iltapäivänsä hoitaen asioita ja vain maleksien pikku putiikeissa. Ympäristä on tosi kaunista, vaikka sää oli hieman märkä tänään.

Kävin m.m. postissa, turisti- ja lahjatavaraliikkeissä, kirjakaupassa, turistiinfossa, apteekissa ostamassa Clélle silmätippoja, ruokakaupassa ostamassa hammasharjan ja vaatekaupoissa, joissa oli vain kalliita merkkivaatteita. Leppoisaa ajanviettoa.

Tein jotain, mitä harvoin tulee tehtyä; mennä yksin kahvilaan. Löysin mukavan näköisen leipomo-kahvilan ja ostin sieltä Moelleux au chocolat, 2,80€, ja sain aikamoisen satsin yrmyä suklaakakkua. Kahvilassa oli mulava olla ja istuin siellä kauan ihmetellen turistiinfosta saamiani esitteitä, joten kyllä se kakku pikkuhiljaa hävisi. Se oli jännä kokemus olla aivan yksin ja uskon että se voi tehdä monelle muullekin ihan hyvää mennä joku kerta ihan yksin kahville tai ravintolaan ja laittaa itsensä sosialiseen tilanteeseen, joka on omien tottumuksiensa ulkopuolella.

Törmäsin kylällä sattumalta poikiin, jotka nauroivat elien minun liukastumiselleni. Katsoimme toisiamme ja tunnistimme toisemme, moikkasimme ja pölötimme hetken sitä sun tätä. En ole varma oliko tapaaminen ok vai nolo. Pikkuhiljaa alkoi hämärtää ja oli aika liftata kotiin. Anthony soitti ja kysyi tarvitsinko kyydin kotiin mutta sanoin että löydän kyllä keinon. Itse asiassa halusin vähän jännitystä. Aloin kävelemään ja pistin peukun ylös kun tuli auto, joka meni oikeaan suuntaan. Ihan umpituristit eivät pysähdelleet, mutta kotiin pääsin kahdella kyydillä. Ekan pieni pätkä paikallisen naisen kanssa ja sitten loput pariisista kotoisin olevien mökkiläisten kyydissä. Ihmiset ovat tosi mukavia ja olin helpottunut ja ylpeä kun pääsin takaisin châlet'hen. Teki oikein hyvää viettää iltapäivä tälleen omillaan. 

Kun tulin takaisin, kaikki olivat rauhallisesti kotona. Alice ja Clé halusivat heti pelata tai näyttää jotain. Aina kun vanhemmat ovat mukana tuntuu siltä että olen Alicelle kuin ilmaa koska hän ei halua minulta silloin yhtään mitään, minkä kyllä ymmärrän koska olen arjessa mukana joka päivä. Pelasin tyttöjen kanssa Memorya kunnes oli ruokaaika ja Céline oli tehnyt quiche lorraine'n. Kaikille maistui.

Sitten kuuntelimme musiikkia ja pelasimme yhden Piratatakin. Pesin hampaat tyttöjen kanssa ja kirjoitin sitten ylös quiche lorraine ja tartiflette reseptit Célinen sanellessa. Clé tuli huoneeseeni ja halusi ison hyvää yötä halin ja menimme yhdessä peittoni alle lödjäämään kainaloittain. Muuten chattailin ja surffailin illan.

22.2 - Alla sju för första gången i backen

Vi var alla tillsammans på ett gott morgonmål. Strax efteråt började vi laga oss färdiga för att ta oss till skidbackarna. Det tog länge förrän alla hade klätt på sig ordentligt, hittat rätt skidor att hyra åt sig och köpt biljetter. Alla var ivriga att gå och åka slalom. Jag tyckte det var väldigt spännande att prova åka slalom eftersom det var väldigt länge sedan sist. 

Vi åkte först alla sju tillsammans ett par backar för att få säkerhet i barnen före skidskolan på eftermiddagen. Det gick lite långsamt med flickorna, särskilt Alice, i början efterom hon ännu är liten. Det tog inte länge så började det rulla mycket bättre. Utsikterna var undebara då man såg något, eftersom vi var mycket inne i molnen. Slalombackarna är mycket längre än i Finland och vissa kan det ta t.o.m. en halv timme att åka ned för. 

Mat hade vi vid en grill. När jag gick med monona på restaurangens träterrass, som var fuktig och hal, slintade jag omkull ordentligt utan att ta emot och landade rakt på svanskotan. Folk omkring började antingen skratta eller oja sig. Ungarna började skratta, jag också först men när jag steg upp, kände jag smärtan, som var hemsk. När jag försökte gå började det bara yra i huvudet och jag såg flummet. Céline sa till mig att sätta mig ner, vilket jag gjorde, men det gjorde ont i rumpan. Nät jag följande gång gick över terrassen för att hämta maten, sa jag åt två pojkar, som hade skrattat åt min vurpning, i bordet bredvid, att den här gången ska jag vara aktsammare. De höll med och vi började prata, vilket lite räddade den pinsamma situationen.

Efter att ungarna lämnades vid skidskolan klockan 15, kollade vi alla ännu ordentligt att alla barnen kom iväg och igång väl. Sedan åkte jag lite skidor med Céline och Anthony. Han var allra snabbast och hamnade vänta på mig och Céline ibland, annars fungerade det riktigt bra. Céline fick om ett tag för ont i låren och slutade. Jag åkte ännu två backar med Anthony. Tidigare har jag alltid åkt slalom med pappa och började nu sakna honom.

När det var dags att börja sluta, gick Anthony och jag och återlämnade skidorna i skidhyreriet. Det är ett väldigt bra och fungerande system de har. Vi kan lämna vår utrustning i ett skåp och använder den när vi behöver. I slutet av veckan meddelar man sen bara hur mycket man använt sina skidor och betalar för det. Sedan gick vi och möta barnen och packade alla iväg oss mot châlet'n. I bilen hade vi en goûter och alla var lite trötta. Sedan var det skönt att ta en varm dush i chalêt'n och värma sig vid brasan. Jag lagade mat med Céline eftersom jag ville lära mig hur man lagar Tartiflette, som är en specialitet från regionen la Savoye. Det innehåller potatis, crème fraîche, bacon och reblochon, som är en regional ost. Med flickorna spelade jag piratatack och sedan var det mat. Tartiflette var väldigt gott och till efterrätt hade vi fromage frais med vad man ville som tillägg. 

Klockan var redan mycket och ungarna gick ganska snabbt och sova. Jag skypade med Emi. Min present hade kommit fram just i rätt stund, vilket gjorde mig väldigt glad. Efteråt hade jag en kort diskussion med mamma å pappa om dagens händelser. Jag orkade inte vaka länge sen mera.

21.2 - Upptäckten av Châlet'n

Jag vaknade till att Alice kom bredvid mig och frågade om jag ville komma och förberda ett överraskningsmorgonmål med henne och Clé, som också kom till mitt rum. Gud vet vad klockan var då och ingen annan var uppe ännu. Jag sade till dem att de har en fin idé men att folk nog vill sova ännu eftersom vi gått till sängs runt 3. En liten stund var det sen ännu lugnt.

Runt halv 10 var vi alla på morgonmål. Vi hade inte mycket urval och allt innehöll choklad; pain au chocolat, chokladflingor, mjölkchoklad och kakao. Céline och jag gick sedan och göra matinköp ner till byn. Jag ville absolut följa med för att se lite av omgivningen. St Gervais är överraskande stort och en vacker by i alperna. Vi gick och handlade till intermarché och inköpen var faktisk enorma eftersom vi gjorde hela veckans inköp och är sju personer. Det tog ett bra tag. Under tiden var barnen ute och lekte på stugan.

När vi kom hem hade det börjat snöa. Enligt väderleksrapporten ska det snöa hela dagen. Det är vackert vitt över allt men molnigt. Man ser inte mycket av bergen. Hemma efter att vi tömt de enorma inköpen började Céline laga mat, pasta bolognese, som alla gillar. Ungarna lekte inne i lugn och ro och vi hade musik på och använde min Bose 😉.

Efter maten hade vi en lugn stund, vilket innebar att man kunde sova eller göra något lugnt bara man var tyst. Jag satt vid brasan i nedre våningen och läste och skrev. Céline hade lämnat en stor korg med små chokladstänger i köket och sade att det är fritt fram att ta och jag tog det riktigt bokstavligen. Det här är också för mig riktigt semester.

Om en stund kom ungarna rusandes ner för det var dags att gå ut och leka i snön. Jag gick med dem. Under dagen hade det redan snöat över 10 cm, otroligt. Nu känns det äntligen som vinter för mig. Vi åkte pulka, lekte nödräddare, gjorde snöänglar, lekte snöbollskrig och hade det väldigt roligt. Pojkarna dränkte mej i snö och när vi kom in var alla riktiga snögubbar. Efteråt var det mellanmål och bad och dush för hela gänget. Alla pynjade i lugn och ro med sitt.

Under appéron skypade vi med Delphine, Louis' mamma och sedan var tomates farçies färdiga. Med sju personer tar det en god stund att berätta dagens tre kiffer (~höjdpunkter). Efter maten skypade jag med mamma och pappa. Jag saknar dem mycket. Så småningom började alla gå och sova eftersom förra natten var rätt kort. Det borde snöa ännu långt in i natten.