25.4 - The day of the return back home

I woke up a bit nervous and having butterflies in my stomach. Today was the day of the return. I had told the girls yesterday that they could come and wake me up after eight if they wanted to. Two minutes past eight they came into my room and asked if they could watch some children program on my iPad. We watched together petit ourse brun and then I went to take a shower and prepare myself and my stuff.

Anthony came also to say hi and asked me about my feelings. I went quickly to Simply to buy some cheese to bring home and Anthony asked me to bring some stuff for the breakfast. Today it was raining. It had been sunny for two weeks. Céline said that it was the sky crying because I leave. Alice, five years old, was like, what!? Really?

We had together the last breakfast and then I prepared my last stuff and the family prepared themselves to go a bapthism after leaving me in Lille. Céline came to my room asking me how I feel while I still gathered my last stuff. I put on many souvenir braclets and luck bringers. We took some last pictures with the children and then we left. Clé, Céline and I were crying. On the street I just saw Sabine and Octave and could tell them goodbye too.

The whole family came to depose me at Gare Lille Europe. We were hugging each other repeatedly. Alice, Clé, Céline and I were crying a lot. I told them many times that I'll come back and that they are welcome in Finland whenever. I have really had the best host family I could ever have imagined. I stayed crying outside a coffee at the station when my family Puech left. A woman came to ask me if she could help me with something because I seemed so lost.

Luckily I had arranged with some friends to come and wait with me. I didn't have to be alone for a long time until Iara arrived. I ran to hug her tears in my eyes. We sat down in the coffee and I went to get myself my last bakery treat in France. Miriam arrived soon and after a while Imane too. Imane brought me a soft toy elephant as a souvenir. Hossam came just 15 min before my train leaved. We changed some contacts and new numbers bevcause I don't have my french phone anymore. 

All came with me to the train. It was very useful also to have help with my bags. It was very emotional to say the last goodbye to my friends. When I waved from the train as it left, I was crying badly because my departure was now so concrete. I am very grateful that I have met all those wonderful people. We will for sure meet again!

The train from Lille to Brussles was only 35 minutes. The weather outside was ugly and gray so at least a good day to travel. It wasn't easy to move around with two bags. Luckily the train I had to change to at Bruxelles Midi was just at the track next to. Well arrived at the airport I could drop off my luggage. I wasn't traveling totally alone.

On Brussles airport it's very obvious that you're in Belgium. I had some time to walk around in some shops before Boarding.

This airplane of air baltic was a pretty tiny one. I sat next to a kind elderly man who's working for the European Parlament. During the lift of the plane, I was just stairing out of the window, crochetting and realizing that I'm really going home. I had a pre-ordered meal, which was a portion of Teryaki Salmon with dark bread and a dessert. Especially the fish and the dark bread was an enjoyment. Otherwise I was writing a lot and listening to music during the flight.

I had very little time for my flight transfer. Already in the plane they announced th gate number of the flight to Helsinki. The airplane parked far away so we had to get by bus to the airport building. On the airport I could straight away hear my name calling in the speakers. "Last call, Miss Amanda Grannas, for the flight to Helsinki, please proceed to gate B 12 as fast as possible." I started running. At the gate I was the only one. The others had left with a bus to get to the plane. There came a bus only for me. I got a private bus and I thanked the staff a lot. Arrived at the airplane people were still getting in. I felt released and got very emotional of soon arriving home.

The last flight was pretty short and arrived even a bit in advance. My luggage was belongst the first ones to arrive and already at 20 I was waiting for my friends, who had a bit problems to find the right place. When I saw, Emilia, Greta, Matias and Otto arriving I just left my bags, shouted and ran to hug them. Emilia and Greta shouted too and came towards me. We were all three first hugging and crying then I went to hug the boys too. It did so well to see them all again. I have missed my friends a lot!

Otto was the driver and in the car it was cool to hear radio X3M again. We went all to MacDonalds Kerava to have a chat. It was kinda the only place that was open and easy to reach. Suddenly, as a surprise, also Sabbe and Nicholas joined us. The "keravayoungsters" were looking a bit weirdly at Sabina and me as we were laughing, jumping and hugging around when we first met.

I gave my friends something sweet from France; huge Milka Oreo chocolate tablets to Emi and Matias, Speculoos to Otto, Speculoos Cote d'or chocolate to Sabbe and an other dark chocolate for Greta. Everyone seemed to like their small treats from France. Matias gave me a welcoming present, which was very cute. Sabbe had brought me my christmas present, which was a picture frame with pictures of us two.

Sabbe and Nicholas went home and the others and me continued home to Nickby. In the car we were just talking loudly and singing. I am very happy to meet those people again. They drove me home and came with me to my homedoor. As I saw my family I just hurried to hug them and started crying of happiness. It was a great feeling to be at home again. 

My friends staid for a while. Mum, dad and Anton had prepared a finnish evening meal wit karjalanpiirakka and ruisleipä. I enjoyed it a lot. I have missed finnish food.

When my friends left I started a bit emptying my luggage and gave my family everything I had brought from France as souvenir and to taste. I had brought stuff as: cheese (Maroilles, Comté, Tomme), chocolate (Ferrero Rocher, Lindt, Poulain), Speculoos spread, Pastador, terrine... I'm looking forward to  make my friends and family taste of french tastes.

Later on I got a birthday present of my family, an elecroacoustic red Fender guitar. It was something I have wished for a long time. We staid up talking very late. It was strange to be at home again but very lightening to be in the "child role" again, since I have been the "adult" for eight months. This night I could sleep in my own bed. It has been a great journey! 

24.4 - La dernière journée comme au pair

J'étais reveillée déjà tôt et avait des papillons dans mon ventre et me sentais un peu nerveuse. C'était quand même ma dernière journée de "travail" aujourd'hui et j'avais encore beaucoup de choses à faire. Je me suis levée quand la famille était en train de partir. Devant ma porte il y avait trois braclets élastiques, que Clé m'avait fabriqué. J'adore ces braclets.

Ce matin je suis partie tôt pour aller à Simply pour essayer de trouver le chocolat poulain au carambar, qua j'avais promis à Clé d'essayer de trouver. Simply n'était pas encore ouvert mais il y avait déjà pas mal de monde, surtout des seniors, en train d'attendre pour entrer. Je me suis baladée un peu dans la centre de la village pour attendre que le supermarché ouvre ses portes. Très surprisant, mais à Simply j'ai trouvé le chocolat au carambar. Je vais le garder pour cet aprèm et le manger avec les filles. Pour eux les vacances commencent aujourd'hui, alors quelque chose de spécial est nécessaire.

Pendant la matinée j'ai finalement commencé à préparer mes valises. C'était le seul moment où j'avais de temps de le faire. J'avais déjà mercredi soir parlé avec des amis pour les donner des affaires d'ont je n'ai plus besoin ou qui ne servent à rien pour rammener en Finlande. Dans un grand sac j'ai mis des boîtes, des sacs, du papier cadeau, des produits de hygiène, choussures et quelques petites affaires. Mes amis vont voir qui veut prendre quoi.

Dehors, il faisait très beau et je me suis habillée en tee-shirt avec un short et un collant. Les filles sont contentes que les vacances commencent aujourd'hui, mais ça les rappelle que je vais partir. Clé m'a dit qu'Alice et elle ont pleuré à table hier soir. Ça nous a fait pleurer en ce moment aussi. J'ai juste essayé de changer du sujet. Clé était très contente de me voir utiliser tous mes braclets élastiques.

Ce midi on a pu manger dehors. On a mangé des gnoccis avec du jambon et de la compôte aux pommes. Après, j'ai rangé la cuisine et on a écouté des chansons de Louane. Nous sommes parties un peu plus tôt à l'école pour rester jouer dehors un peu. J'ai fait le jeu avec les mains, qu'on fait pour tester si on est des amies. Quand des copines de Clé sont arrivées, on a appris le jeu à tout le monde. Ça m'a fait plaisir de voir qu'elles ont continué avec mon jeu. 

Clé est aussi venue accompagner Alice. Elles sont tous les deux allées aux toilettes des petites. Quand tous les deux sont rentrées dans leurs cours, je suis rentrée. Je me suis préparée pour aller à Lille au café pour le dernier fois avec quelques amies. Je m'a emmené le grand sac avec des affaires d'ont je n'ai plus besoin. 

Sur l'arrêt de bus, on s'est retrouvé avec Miriam pour prendre le bus ensemble. Devant la fontaine à Gare Lille Flandres on s'est vu avec Luise, Sebastian, Iara et Pat. Originalement Luise devait partir hier soir en Allemange mais elle n'avait pas trouvé son blabla car. Le café, Coffeeshop company, où nous avons voulu aller était plein mais nous sommes allées à So good à coté. Luise, Miriam et moi sommes allées acheter quelque chose. J'ai pris une portion de fromage blanc au café et speculoos. En Finlande il n'y a quand même pas du speculoos, alors je devais encore en profiter.

(Sebastian (Pays-Bas), Luise (Allemange), Miriam (Angleterre), Iara (Espagne), moi et Pat (Espagne))

Puis, j'étais un peu le père noël avec le sac aux affaires. Mes amis avaient besoin de quelques choses mais pas de tous. Tout à coup, une dame, qui voulait d'argent est venu à coté de nous. Nous avons tous dit non mais je l'a dit que j'ai un pair des choussures et un pantalon que je ne pouvais plus utiliser. Ça nous a beaucoup surpris qu'elle les a bien voulu. J'étais contente d'avoir fait une action de charité et de débarquer mes anciennes affaires.

En partant je devais dire au revoir à Pat, Sebastian et Luise. Je me sentais triste.

Retourné à Linselles je devais me depêcher pour prendre les trottinettes et aller chercher les filles. Il y avait beaucoup de monde devant l'école car c'était le début des vacances scolaires. Tout le monde était content. En partant de l'école j'ai dit au revoir aux quelques mères.

Après le goûter avec les filles je les a montré la surprise du chocolat au carambar. Alice ne voulait même pas en goûter mais tant-pis pour elle. Clé et moi avons tout fini. C'était une délice! 🍫 😋

Les enfants ont voulu regarder un dessin animée car c'était les vacances maintenant. Je l'a permis et on a tous les quatre regardé Mulan. J'étais assis avec les deux filles sur mes cotés. Au milieu, on a fait una pause pour faire les filles prendre leur bain. Elles ont pris un bain assez rapide ensemble. Céline est rentrée. Elle m'a demandé comment je me sentais avec ma dernière journée avec des enfants. "Toute la journée j'ai pensé à toi quand t'as fait les dernières choses", elle a soupiré. Je n'ai pas beaucoup pensé comme ça, car on va se revoir. Puis, Céline a annonce qu'on allait ce soir faire un appéro-dîner et regarder Koh Lanta (~Survivors) ensemble pour ma dernière soirée avec la famille. Clé a d'abord fait une crise parce qu'elle voulais regarder autre chose. Alice a essayé de me coiffer comme dans Mulan. 

Céline a commencé à faire la cuisine et les enfants et moi avons continué le film. Anthony est rentrée et le film est fini parfaitement quand le appéro-dîner était prêt. On a mangé dans le salon. Céline avait, entre autres, fait le cake au jambon, que j'aime bien. C'était très sympa tous ensemble là.

Avant Koh Lanta on a fait du ping pong avec Martin pour le dernier fois. Devant la télé on a pris le dessert avec des fraises et petits gâteaux au chocolat. Clé et moi étions allongé ensemble sur le canapé au dessous une couverture. Je me suis endormi un peu des fois. J'ai passé une soirée super agréable et sympa. Alice s'est endormi avant le fin de l'emission mais pour dire bonne nuit à Clé et Martin je pouvais leur faire un calin et un bisous dans leurs lits. Anthony m'a souhaité un bon dernier nuit dans cette chambre.

Le soir j'ai encore enlevé des dessins des enfants dans ma chambre. J'ai gardé plusieurs pour emmener chez moi et accrocher dans ma chambre en Finlande. Mes emotions dans ma tête sont en bazar. 

23.4 - Aika alkaa käydä loppuun

Tänä aamuna hoidin viimeisen kerran minulle kuuluvat siivoustehtävät. Kotisiivooja, Madame Cathry, sanoi hyvästellessämme että on tavannut talon entisiä au paireja ja että olen mukava henkilö. Järjestelin hiukan ja menin sitten hakemaan tyttöjä.

Alice alkoi heti voivottelevaan että lähden parin päivän kuluttua. Halasimme kauan ja selitin ettei ajatella asiaa niin. Minä tulen varmasti takaisin käymään jossain vaiheessa. Sillä välin kun lämmitin Raviolieja ja eilisiä lihapullia, tytöt keinuivat pihalla. Céline tuli pikana käymään kotona, koska hänellä oli kiné käynti. Tyttöjen kanssa kuuntelimme Louanen biisejä, Je vole ja Avenir. Yritimme opetella biisien saanoja ulkoa. 

Kävelimme rauhassa käsi kädessä takaisin kouluun. Tytöt sanoivat monia kertoja että odottavat loman alkua mutteivät halua että lähden. Yksi mukava rouva, jonka kanssa olen jutellut usein koululla, tuli hyvästelemään, antoi suukon ja taputteli poskiani. Niin epäsuomalaista käytöstä ihmisille, joita ei oikein tunne. Pidän kovasti tästä ranskalaisesta läheisyydestä.

Iltapäiväksi olin sopinut näkemäni Jonathanin (Englanti). Tapasimme kirkon edessä kl. 2. Kävimme yhdessä leipomolla ja minä ostin jotain herkkuja, palan raparperipiirakkaa ja tryffelileivosksen, ns. tuliaiseksi. Menimme sitten hänen ja hänen poikaystävänsä asunnolle teelle. Julian, Jonathanin kumppani, ei ollut kotona, vaan töissä. Heidän luonaan oli myös kaksi kissaa. Yksi niistä, Gobelina, on musta pitkäkarvainen ja muistutti kovasti Oskua. Istuimme heidän pienellä takapihalla auringossa. Ihmettelimme minne nämä kahdeksan kuukautta ovat hujahtaneet. Vaikka asumme samassa kylässä, emme ole saaneet aikaiseksi tavata enemmän.

Haettuani tytöt sää oli aurinkoinen ja lämpötila lähes 18 *C. Pidimme goûter picnicin pihalla ja leikimme ravintolaa. Clé kyseli suklaasta, jota olimme kerran maistaneet yhdessä kaupassa, jonka ehdottomasti halusin ostaa jossain vaiheessa. Olin kokonaan unohtanut mutta lupasin että jos löydän sen määräty suklaan, maistamme sitä vielä kaikki yhdessä. Elikkä huomenna tai sitten ei ollenkaan. Pian tuli myös Martin kotiin.

Clé halusi näyttää kirjen, jonka hän oli kirjoittanut. Se oli aivan ihana ja aloimme tyttöjen kanssa kaikki kolme itkeä.

Teimme hiukan stretchingiä ja harjoittelilme spagaattia, jonka Clé jo melkein osaa. Clé meni ekana kylpyyn ja keksi jonkun hauskan leikin joten Alicekin halusi mennä samaan aikaan. Annoin tämän kerran luvan ja kuten arvasin tulos oli aikamoinen sekabordelli. Martin pyysi minua tarkastamaan hänen ranskanläksyjään. Alussa en olisi osannut auttaa häntä ranskanläksyjen kanssa ja nyt huomasin jopa joitakin kirjoitusvirheitä. Vähän sekoilun jälkeen sain tytöt pois kylvystä. Pelasin Martinin kanssa pingistä kunnes Céline ja Anthony tulivat hiukan yleistä myöhemmin kotiin.

Lähdin niin nopeasti kuin mahdollista Lilleen Marekin luo. Hän oli kutsunut minut illalliselle heille ja olin jo myöhässä mutta hän tiesi että olen riippuvainen vanhempien kotiintuloajasta. Matkalla oli jonkun verran liikennettä. Parkkeerasin Beaux Arts:in lähistölle, josta ei ollut pitkä matka Marekin ja Philippen luo.

Marek (Puola) tuli ovelle vastaan. Paikalla olivat myös hänen kumppaninsa, Philippe (Ranska), ja Philippen veljentytär, Lorance. Marek oli taas kerran valmistanut tosi hienon ruoan. Alkuruoaksi hän tarjoili jokaiselle nätin lautasellisen tomaattikeittoa. Pääruoaksi oli jännä kanawokki ja jälkkäriksi mansikoita ja mintunlehtiä. Istuimme kauan ja keskustelimme keikenlaista. Kiva juttu että Marek kutsui minut vaikka olen muita nuorempi enkä yhtä varakas kuin he.

Kaikki olivat menossa aikaisin töihin huomenna ja kymmenen aikaan Lorance ja minä lähdimme. Marek antoi minulle läksiäiseksi nätin pussukallisen alueelle tyypillisiä herkkuja kotiin vietäväksi. Onneksi olin ostanut hänelle suklaata ja kirjoittanut kirjeen tuliaiseksi ja hyvästelyksi. Annoimme monta kertaa poski bisous (suukko). Marekia tulee ikävä. Hän on erikoinen tuttavuus ja mallina olemista kokeilu oli aika jännä elämys, jota en koskaan olisi uskonut minusta.

Palatssani takaisin autolle tarkenin ihan pikkutakissa. Ilta oli lämmin. Löysin täydellisesti ulos kaupungista sellaisesta suunnasta, josta en ollut koskaan ajanut. Olin itsekseni aika ylpeä.

Ruksasin taas äidin lähettämää syntymäpäiväkorttiani / "aamukampaa". Aika täällä alkaa käydä vähiin. Tunteeni ovat aika sekavat. Olen iloinen palata kotiin mutta en pidä hyvästelyistä. Uskon kuitenkin että aina kun ovi sulkeutuu, uusi aukeaa.

En ole nähnyt Malouta pariin päivään. Toivottavasti hänelle ei ole sattunut mitään.

22.4 - Sista Winesdayn och hela dagen med barnen

Idag var min sista onsdag här och Mamou, Papou och Valerie kunde inte komma idag, vilket betyder att jag var med barnen hela dagen. Valerie har börjat jobba och Mamou vågar inte köra hela vägen ensam. Nu kommer de inte längre kunna komma lika ofta.

På morgonen hade jag endast Alice eftersom Clé hade övernattat hos Lili. Céline var med oss en stund eftersom hon hade kommit hem sent igår och gick lite senare än vanligt på jobb. Alice och jag åt morgonmål tillsammans och sedan gick vi via Lili och Violette för att söka Clé. Hon skulle fara på solfège lektionen. Under tiden gick Alice och jag till Simplymarket för att göra lite inköp. I eftermiddag hade vi planerat laga nutellaglass och ikväll skulle jag laga köttbullar.

Efter musikteorin blev flickorna och jag och leka i parken. Jag lärde dem "käppen går runt huset" och "under hökens vida vingar". De är båda lekar jag gillat mycket när jag gick i lågstadie. Vi kom tillbaka hem lite före tolv och jag började laga mat. Jag lagade wok med kyckling, grönsaker och svamp ackompagnerat med ris. Luis, Martins klasskompis kom till oss efter skolan. Ugarna verkade alla riktigt gilla woken. 

Martin och Luis jobbade med ett konstprojekt, en skitande häst. Flickorna och jag började laga nutellaglass. Resten av nutellan, som vi inte behövde för reseptet, åt vi upp. Clé skulle sedan gå och förbereda sig för att fara på Philippines födelsedag. Anthony kom hem via för att luncha och hämta Philippines present. Han hade väldigt brått och begärde mig paketera presenten, vilket inte var något problem. Clé började härja för hon tyckte presenten var dålig. Jag kunde ingenting åt den saken och blev bara väldigt irriterad för jag höll på och paketera så fint jag kunde och bredvid hade jag en unge som bara klagade. Till slut brände jag propparna och förklarade för Clé hur trist det känns att hjälpa henne om man bara får klagomål. "Sluta klaga! Vi försöker hjälpa DIG. DU ska på kalas. Pappa har köpt en present åt DIN vän. Jag paketerar DIN väninnas present och DU bara klagar. Va e dehär för sätt?" Hon lugnade sedan ner sig. Presenten blev riktigt fin. Vi lagade ett kort och allt och snart ringde det på dörren och det var Philippines mamma som kom och söka. Födelsedagen skulle vara på ett cirkus i Lomme. Barnen kunde själv lära sig cirkustricks.

Pojkarna målade på sin paffkonstruktion och Alice hjälpte lite till. Efter att Louis skulle hem, fortsatte Martin och Alice måla. Alice och jag lagade sedan ännu hemlagad vanilj-yoghurt glass. Det var en hel del städande i köket efter allt kockande. Idag hade Martin och jag mycket tid att spela pingis eftersom han inte hade Tennis i eftermiddag. Alice och Martin satt båda länge lugnt och läste serier och spelade på iPad.

Vi tog tillsammans mellanmål och sedan åkte Martin på fotboll. Alice och jag blev och pyssla med pärlor och hoppa lite på trampolin tills Clé kom hem. Hon hade en ansiktsmålning i ansiktet och berättade ivrigt om vad allt hon hade gjort på cirkusen. Alice hjälpte mig laga blandningen för köttbullar.

Céline kom tidigt hem. Hon skulle med Alice på kontroll till öronläkaren. Clé ritade en teckning för hennes körlektion. Tillsammans sjunger vi ofta olika populära franska sånger. Clé skulle idag i badet tvätta håret, vilket alltid är ett projekt. Hennes hår är helt underbart men besvärligt att sköta om. Medlet för att reda ut hennes hår tog slut och det var jobbigt att borsta hennes hår. Det gjorde ont när jag borstade. Hon var allmännt väldigt trött och ville inte tvätta håret och bara grät. 

Klockan var redan mycket och jag skulle egentligen redan ha borda haft maten fem före färdig, men kunde helt enkelt inte lämna Clé. När Anthony kom hem, var Clé färdig från badet och han tog hand om henne med resten så jag kunde gå och fixa färdigt köttbullarna.

Om ett tag när alla hade kommit hem och jag fått färdigt maten, kunde vi alla sitta lugnt vid matbordet. Clé var helt slut. Annars mådde alla riktigt bra. Till efterrätt hade vi glassar. Nutellaglassen tog helt och hållet slut. Den var himmelsk. Jag hjälpte till med att städa undan i köket och började sedan förberda mig för att fara på Winesday. Jag var redan sen men hade meddelat om det redan väl på förhand när jag märkte att det kan bli sent ikväll. 

Det här var min sista onsdag med barnen och jag hade varit med dem ensam. Dagen hade varit riktigt trevlig och när jag skulle fara på min sista Winesday började jag gråta och kramade Céline, Alice och Clé. De förklarade att jag är alltid välkommen tillbaka. Jag har alltid ett andra hem här.

Jag parkerade som vanligt nära Gare Lille Flandres på en sidogata och gick sedan till Vieux Lille till autrement dit, där de andra befann sig. På plats var Iara, Pat, Miriam, Luise och Sebastian. Vi hade, som vanligt, mycket att prata om. Jag var glad att just alla de fyra var på plats på min sista Winesday.

Iara och Pat var båda väldigt trötta och gick hem lite tidigare. Luises kämppis, Marie och hennes väninna, Sarah, och pojkvän kom och joinade en stund. När Miriam och jag gick hem, måste jag säga farväl till Luise. Det var inte lätt. Hon skulle imorgon åka hem till Hamburg för semestern så vi hinner inte ses längre. Båda började gråta men vi intalade varandra hur lyckliga vi kan vara över våra upplevelser, att vi överhuvudtaget träffats och att vi kommer att ses igen. Jag kommer absolut tillbaka alltid när jag har möjlighet.

(Sista selfierna med Luise)

Miriam och jag gick i armkrok till bilen. Hela vägen filosoferade vi och talade allmännt om livets gång. I bilen sjöng vi båda högt. Jag kom hem kvart över midnatt och var väldigt trött. Tagade gullade en stund med mig tills jag satt henne ut ur rummet och började sova.

21.4 - Jännittäviä tuttavuuksia

Minun oli tänään noustava seitsemältä koska hoidin aamulla tyttöjä. Céline oli lähtenyt työmatkalle ja Anthony ajoi Martinin ja Paul-Adrienin, Martinin luokkakaverin, kouluun. Clén täytyi olla koululla vähän ennen kahdeksaa, koska hänen luokkansa oli menossa retkelle merelle. Meidän oli siis lähdettävä hiukan aikaisemmin. Alice oli aivan potkittava malli tänä aamuna eikä häneen mitenkään meinannut saada vauhtia. Clélle alkoi jo tulla kiire ja laitoin sitten vain taskuun ponnarit, pinnit ja harjan Alicen hiuksia varten. 

Clé ehtisi ajoissa ja Alicen kanssa olimme liian aikaisin koululla koska ovet aukeavat vasta varttia yli kahdeksan. Marie, Lilin ja Violetten äiti, sanoi että hän voi ottaa Alicen hetkeksi heille. Hän oli kuitenkin menossa kotiin vielä hakemaan Violetten. Alicestä oli kiva päästä aamulla hetkeksi kaverin luo. 

Melkein koko aamupäivän virkkailin ja ompelin pehmoelefanttia Iaralle. Katselin samalla joitakin jaksoja Fais pas si, fais pas ça sarjaa. Pehmon osat täytyy nyt enään täyttää ja ommella yhteen niin elefantti on valmis.

Sää oli taas tosi nätti. Päivällä 18*C ja aurinkoa mutta tuuli jonkun verran.

Lounaaksi hain vain Alicen, koska Clé oli koko päivän luokkaretkellä. Söimme ulkona ja lohta, yes! Ikävöin täällä kovasti kalaa. Jälkkäriksi oli suklaajäätelöä, jota Alice niin kovasti rakastaa. Sen näkee heti hänen suun ympärillä että hän on syönyt jäätelöä. Meillä oli oikein mukavaa Alicen kanssa kahdestaan.

Koululla jotkut mummit, äidit ja työntekijät, joiden kanssa olen joskus keskustellut, kyselevät välillä minun paluustani. Tunteeni kotiinpalusta ovat hiukan sekavat. Olen valmis palaamaan ja iloinen että saan pian taas nähdä rakkaat läheiseni ja ystäväni. Toisaalta olen myös viihtynyt täällä ja tulee olemaan rankkaa hyvästellä kaikkia.

Iltapäiväksi lähdin bussilla Toircoingiin tapaamaan Danielaa (Equador). Kuljimme hetken ja miettisimme minne kahvilaan menisimme mutta sitten nätin sään takia päädyimme mennä kauppaan ostamaan jotain ja vain istumaan auringossa. Ostimme molemmille Miroir au chocolat, jonkinlainen suklaamoussekakku. Toircoingissa on paljon ulkolaisia ja tyyppejä kun tulee pyytämään rahaa. Meidän täytyi olla vähän varoillamme.

Kakkumme olivat halvat ja todella herkulliset. Daniela antoi minulle muistoksi tyhjän käytetyn filmirullarasian ja sen sisällä oli pieni keraminen kilpikonna Equadorista. Annoin hänelle tekemäni braclet élastiquen, rannekoru pienistä värikkäistä muovilenkeistä. Istuimme ja juttelimme kunnes minun oli mentävä bussilla 15.45 kotiin.

Kävin kodin kautta hakemassa välipalakassin puistoon, Clén yöpymisreppu Lilin luo ja trottinetit. Menin sitten koululle hakemaan tyttöjä. Cléllä oli ollut hauska retki mutta hän alkoi heti valittamaan ja temppuilemaan koska hänen kengissä oli hiekkaa. Olin sillä hetkellä aivan kypsä kun olin juuri valmistanut kaikki kassit ja tehnyt paljon häntä varten ja hän vain valitti.

Musiikkikoululla oli kiva istua auringossa välipalalla ja Alicen kanssa jäimme leikkipuistoon Clén kuorotunnin ajaksi. Kun tunti loppui menimme kotiin Lilin kautta jättämään Clé sinne yökylään. Olin kotona illan sitten vain Martinin ja Alicen kanssa. Alicen laitoin heti pesulle ja leikimme poliisileikkä. Myöhemmin pelasin Martinin kanssa pingistä kunnes Anthony tuli kotiin. Sitten valmistauduin heti lähtemään illallistapaamiseen.

Pascale, nainen Linsellestä johon olin tutustunut bussissa, kutsui minut luoksensa illalliselle. Tapasimme kl. 19.15 Friterien edessä ja menimme siitä hänen asunnolle. Juttua alkoi heti tulemaan molempien suista. Ruoaksi oli ihan simppelisti erilaisia croques ja salaattia. Meillä oli paljon mielenkiintoisia keskusteluita. Meidän molempien elämät ovat kovin erilaisia. Pascale on vanhempiani hiukan vanhempi ja asuu yksin. Hän on todella mukava ja sosiaalien. Jälkkäriksi oli herkkujäätelöitä, keksejä ja suklaata. Olin tehnyt pienen tuliaispussukan, jonka sisällä oli kortti, jota Pascale kovasti arvosti. Myöhemmin illan mittaa Pascale kirjoitti minullekin kortin hauskaan malliin, jotta joka rivin alkukirjaimet muodostivat minun nimeni.

Puoli yhdentoista jälkeen sanoin että minun kyllä pikkuhiljaa oli mentävä kotiin nukkumaan. Juteltavaa meillä olisi kyllä riittänyt vaikka kuinka myöhään tai aikaiseen. 😉 Annoimme toisillemme kaikenlaisia yhteystietoja ja ehkä tapaamme vielä joskus. Eihän sitä koskaan tiedä.

Céline oli juuri tullut kotiin. Keskustelin hänen ja Anthonyn kanssa huomisesta poikkeavasta ohjelmasta ja menin huoneeseeni ja valmistautumaan unten maille. Vaikka kyseessä on viimeinen viikkoni täällä, välillä on myös pakko nukkua.

20.4 - My last dinner with best friends

As I got up, I wished the family a good day and discussed about the program of this week with the parents before they left. The morning was just writing and crochetting for me. For lunch with Alice and Clé we had rests and cordons bleus. We were joking a lot but chiefly Clé started just messing around, eating as a pig and talking about "not at the table" themes. I had a bit difficulties and just got annoyed this lunchtime. For dessert with lots of chocolate ice cream everything got better. My stomach was hurting a bit afterwards.

We hurried back to school because the girls wanted to be there a bit in advance before the doors open so they could be one of the first ones to enter. I don't understand why but that's childrens logic.

At home I had a skype with mum. It was good to hear her voice. We hadn't skyped for a week and my parents had just come home from a weekend in Amsterdam. Whilst talking or watching Fais pas si, fais pas ça I crochetted. I'm trying to finish my presents for Iara, a soft elephant, and Pat, slippers, in time. I like crochetting and watching that serie so I suppose it won't be any problem. During this last week I have pretty much program and am gone every evening, except friday. I have even done a week planning of my free time, not to forget anything. I can still fill some spaces.

Alice had orthophonist today. Even though she loves to go to Madame Lechiphre, she was a bit sad because there was a boy in her class who had birthday and they would've eaten chocolate cake in the afternoon. We quickly passed by home to drink something and Alice got a bit chocolate. I had a short walk in the village before getting back to pick up Alice. We changed some words and said goodbye to each other with Madame Lechiphre. This was the last time I went to the ortho with Alice.

Alice and I went together to pick up Clé and then we had our goûter and the girls had some tattoos from chewing gums, that they wanted to put here and there. When I didn't look, they had put tattoos on their breasts and asses. When Céline later noticed them, they had to wash them off. We also did all the solfège (music theory) excercises with Clé for Wednesday. 

Today Clé was the first one to take her bath. Alice wanted to finish her drawing first. Céline came home already at half past six. I made Alice take her bath and then I could take a shower and start prepare myself for the evening.

Tonight we had my last dinner with Iara (Spain), Pat (Spain), Luise (Germany) and Sebastian.

 (Holland). We had decided to meet in Lille La Chiccorée at 20. When Anthony came home, I could soon leave and borrow the clio. Just when I was leaving Clé wanted to start doing the homework of the whole week with me. I was really happy about her enthusiasm towards her homework, but had to explain that we don't have to do it now. Tomorrow she has a school trip, so no homework for tomorrow, and Wednesday is off, as usual. We will have time to do the homework before Thursday. She got a bit grumpy but accepted that I had to leave. 

Pat's host parents were coming just a bit later, so she had a bit problems by being very late because of the trams. I picked her up on the way. I parked on my basic street and then we hurried to restaurant La Chiccorée. The others were there already.

We sat on the terrace and had everyone the menu of 12€ with main dish and entrée or dessert. Iara and Luise had an entrée and Pat, Seb and I had desserts. As main dish I decided to have something very local and traditional, moules frites avec sauce au maroilles (mussles and fries with maroilles sauce). Maroilles is the very smelly cheese from Nord-pas-de-Calais. Luise had Tourte au Maroilles (Maroilles tart) and the others a steak. 

The mussles with the cheese sauce and vegetables were delicious. I got a mountain of them. Everyone enjoyed their meals. For the dessert I had mousse au chocolat. Our evening was very pleasant. We chatted, ate well and spent time together. I had made braclets élastiques, childish, colourful and elastic braclets, and gave one to everyone just as a memory.

We left around half past eleven and the whole way home I was listening loudly to music and singing. I got home at midnight. Then I went almost straight to bed. It was wonderful to have a nice last dinner with friends like that.

La France vais me manquer

Min underbara familj

My closest friends

Mahdollisuus olla niin avoin kun olen omana itsenäni

Les voyages

Free entrance to clubs

Going out crazily late

Das gefühl etwas exotisches zu sein

Parkkeeraaminen iltaisin miten tykään

Cheap cakes and chocolate

Fromage

Tous les bisous

Ma liberté

Kevät

This experience has been something extraordinary I will remember and have use of for the rest of my life. Je m'a appris la langue, trouvé des bons amis et m'a beaucoup appris de moi même. Mit den Kindern ist es üblich ganz gut gegangen. I am always welcome back to France and I have friends around Europe. Kokemukseni on ollut todellinen elämänkoulu. Medan jag har skrivit, har jag också upptäckt ett mitt känslospråk är finska eller franska. Matkan aikana on ollut ylämäkiä sekä alamäkiä, kuten aina elämässä. Olen m.m. oppinut todella arvostamaan kotitöitä, joita äiti on hoitanut ja jotka olen ottanut itsestäänselvyytenä. Jag har lärt mig uppskatta vissa saker mera i mitt hemland. Ibland har saknaden varit väldigt tung, men med stöd av familj och vänner har det lyckats väl. Olen kiitollinen kaikesta tuesta, jonka olen saanut perheeltäni ja ystäviltäni koko vuoden aikana. I feel like a part of me will always stay in Nord-pas-de-Calais.

19.4 - Wonderful end of my last weekend here

Obviously we got up late regarding the time we went to sleep yesterday. The family Puech had went to the church service and it was pretty calm at home. We woke up very calmly and started preparing ourselves. I rushed to Simplymarket to do some shopping for a picnic in the citadelle with the friends. Simply closed at midday. When the family came home, Céline and Anthony were laughing at us as we had breakfast around midday.

We left to Lille for the day and could take the clio, which was really necessary for Lauras huge luggage. The girls were sad as Laura left. I thanked the parents a lot for giving me the opportunity to invite Laura here. We had a great time.

In Lille we met up with Iara, Eva (Spain), Sebastian, Mark (Holland, Sebastians brother), Pat, Vanessa (Equador) and Adéla (Czech republic) at République-Beaux Arts Rue Bethune. Laura and Sebastian were glad to meet each other. Yesterday Pat couldn't come because she had babysitting. I was happy to meet her. We went all together to the citadelle and sat in the park in the sunny weather. It wasn't that warm, but still sunny. Lille was beautiful in the sun. Laura also liked Lille.

We sat for a long while in the park just chatting and some had brought some picnic food. Mark is studying Swedish and knew a lot about northern countries. We had a lot of interesting discussions. He was today going to drive home to Holland with his motorcycle, so he soon had to leave. Sebastian had to leave too and Laura and Sebas had to say goodbye to each other. 

Itaca (Spain) and Léo (France) joined us for a while and I left for the train with Laura. I had to make Laura try the fries fronm the north. She loves fries and to buy fries in a barack à frites in Lille was just something she had to do before leaving.

We walked slowly to the car and then to Gare Lille Flandres. We both cried at the moment of the goodbye. We promised each other many times that we'll organize it in some way to meet as soon as possible. Then her train for Strasbourg left.

I was lucky that we could meet with Laura and we spent a wonderful weekend. When I had said goodbye to Laura I was a bit down and thought first just about heading back home. Then I still decided to go back and see the others for a short while to get my thoughts somewhere else. The others were just about to leave. Iara and Pat staid still for a while and Sebastian came just back again. We just walked slowly back to the center and checked some restaurant's menus just to compare and finally state that La Chiccorée is definetively the best choice. At Gare Lille Flandres we all four separated and I took the car home.

I felt actually very lightened as I came home. I haven't been much calm at home during this weekend and I felt tired. The parents and the girls were just playing piratatak and soon we had dinner. Everybody had had a nice weekend. 

Later, the children and Céline were all four under the same covering and they were very cute. Anthony took a photo of them. I made rabbit ears behind Anthony and everybody started laughing. I went to wish all the kids goodnight. Especially with Martin and Clé we chatted for a long time and I was making a lot of jokes. During the evening in my room I had a lot to write and had evening snack. I also listened to a lot of music.

This weekend was my last weekend here and I couldn't have spent it any better. I spent it having a great time with awesome friends.

18.4 - Un supersamedi - C'est la fête

Laura et moi, nous nous sommes levées tard. Nous avions juste de temps pour prendre une douche et nous préparer avant la fête d'école. Mamou, Papou et Valerie étaient déjà arrivés. Bientôt Anna et Yoann sont arrivés aussi. Anthony est parti en avance avec les filles à la fête et nous, le rest, sommes venus plus tard. Il faisait beau mais quand même un peu frais dehors. 

La fête était dans la salle des fêtes à coté de la friterie. La salle était pleine. Chaque classe s'est presenté avec une danse. Tout le monde étaient trop bien déguisé avec des habilles égales et la musique était moderne et trop bonne. Je ne pouvais pas rester tranquille et devais juste danser un peu. Surtout les danses des tout petites étaient trop chous. Clé et Alice ont tous les deux bien dansé. C'était un peu bizarre pour Martin de ne pas participer dans les danses cette année. Ce n'était pas normale non plus qu'ils ont fait la fête déjà en avril.

Après le final, nous sommes rentrés. Tout le monde a aidé à finir les préparations pour le repas. Laura et moi sommes parties chercher des chips à Simply pour l'appéro. J'ai goûté une bière avec du piquant, que j'ai vraiment bien aimée. Ça m'a étonné! On a fait un grand barbecue avec les bonnes saucisses. On était douze à table et c'était très chouette. Tout à coup, quand Céline est allée chercher des saucisses, il y avait du feu dans le grill et des saucisses tout noires.

Après, Laura et moi sommes parties à Lille avec la clio. Je l'a fait visiter la ville. On s'est juste trenée dans les magasins. Nous avons eu envie pour une glace, et sommes allées à Euralille à chuck's, où ils font des superbonnes glaces avec des goûts speciaux. J'ai pris chocolat noir (75% cacao) et speculoos, mmhm. On s'est baladée dehors et s'est assise devant l'opéra. Il y avait des manifestations de TAFTA et plein du bruit. Nous n'avons pas exactement compris de quoi il s'agissait.

Dans le centre à la petite braderie, chez les bouquinistes, j'ai achète des reproductions d'affiches publicitaires françaises pour emmener en Finlande comme souvenirs. Avec Laura, nous nous sommes baladées dans la ville et à Vieux Lille.

Nous devaient encore faire des achats à carrefour pour cette soirée chez Luise. On s'est rentrouvée avec Iara, Sebastian et son frère, Mark, à la gare. Iara devais aussi encore faire des achats pour ce soir et nous sommes tous ensemble allés à carrefour. Il y avait une thème de superhéros et maquillage héro gratuite. Moi, le petit bébé, voulais absolument avoir une maquillage héro. Je me suis mis dans la queue et les aurtres ons fait des achats. Ils n'ont pas voulu une maquillage. Je ne voulais pas être Wonderwoman où une princesse comme tous les filles alors je suis devenu quelque chose de plus cool. Mes amis ont tous rigolé.

Entre filles nous sommes parties en voiture chez Luise et avons tout de suite commencé à cuisiner. Nous avons fait une quiche aux legumes et au Maroilles. Miriam était la seule qui manquait encore et c'était à elle d'emmener le fromage, qui était très considérable dans la quiche. Elle m'a envoyé une message qu'elle n'avait pas trouvé dans un petit carrefour du Maroilles mais avait achèté une bouteille. On s'est un peu enervée car la priorisation était un peu bizarre, mais finalement elle a quand même trouvé le fromage et est arrivée. J'étais très contente que Laura a bien aimée mes amies et elle s'est bien entendu avec eux.

Monique a mangé avec nous et tout le monde a adoré la quiche et la salade au feta. Pour le dessert nous avons encore fait un crumble. Ce fois aux pommes et fraises et accompagné avec de la glace au speculoos. Après, j'étais vraiment pleine. J'avais mangé le plus de tous, avais beaucoup de reflux et étais très fatiguée après. Mais c'était delicieux.

Nous sommes restées longtemps papoter à table et puis, nous sommes sorties à Lille. Je me suis garé au nouveau un peu bizarrement sur le trottoir à un arrêtés de bus. Maintenant je m'en fou et j'en profite des choses que je ne peux pas faire en Finlande. On s'est retrouvée avec des mecs, Sebastian, Mark (Hollande) et Joañ (Brazil) au Zeppelin. Quelques ont pris des bières et ça faisait du bien de voir tous ces bons amis. Laura s'est aussi bien amisé avec mes amis. Plus tard nous sommes tous allés danser à La Latina. Mark m'a dit que je ne suis vraiment pas une personne nordique normale, car le stereotype des gens du nord est plutôt reservé et timide. Il est très sympa! Pendant mon séjour ici j'ai entendu plusieurs fois que je ne suis pas une finlandaise normale. Iara et moi avons dansé fou. On s'est bien amusé! 

Laura et Sebastian s'ont entendu surprenant bien et se sont vraiment trouvé. Quand nous avons eu l'intention de partir, c'était un peu génant de les déranger. Pour rentrer j'ai conduit les filles, Luise, Iara et Miriam. On a écouté de la musique et parlé de la soirée. Quand tous les autres étaient descendues, Laura pouvais finalement me tous raconter qui s'est passée entre elle et Sebastian. Nous sommes rentrées à 4h et avons encore papoté un peu avant de nous coucher. On avait passée une journée vraiment extraordinaire! 

17.4 - Laura på besök över veckoslutet

Varje natt efter att hostan gått över, har jag sovit riktigt bra. Jag steg upp, hälsade familjen och gick på morgonmål. Om ett tag tog jag bussen till Lille för att gå och träffa kompisar i ett café. Om morgnarna hinner jag också ca för en timme till Lille, beroende på hur tidigt vi träffas eftersom jag senast måste hem till Linselles med 10.55 bussen från Gare Lille Flandres. 

Först gick jag snabbt till carrefour för att köpa ost och spätzli för middagen ikväll. Laura skulle komma idag och ska stanna över veckoslutet. Jag har väntat på att få se henne igen! Ikväll skulle vi koka middag. Föräldrarna kommer båda hem sent så vi ska vara med barnen.

Jag hann för en stund till Notting Hill Grand Place. På plats var där Tia, Sofía (Spanien), Iara, Pat och Sebastian. Jag hann inte vara med dem så länge men jag fick se Tia för sista gången eftersom hon åker hem till England imorgon bitti.

Till lunch lagade jag av rester en pastagratäng med skinka och tomatsås. Det var riktigt gott och flickorna gillade också riktigt bra. Under eftermiddagen satt jag lite ute och virkade medan jag såg på Fais pas si, fais pas ça. Sedan ordnade jag lite mitt rum och fixade Lauras bädd.

När jag hämtade flickorna från skolan, fick de ett riktigt fågelägg av Jeanne, Clés klasskompis. Jeanne och hennes mamma hade följt länge med ett övergivet fågelbo och Jeanne fick ta med sig boet till skolan för att visa det. Flickorna var helt överlyckliga över ägget. Efter le goûter lagade vi ett fint bo i en burk för ägget. När Martin kom hem var ägget de första flickorna sprang och visade för honom. Senare, hörde jag plötsligt hysteriskt skrik från köket och Clé hade i misstag fått sönder ägget, medan hon pyntade boet. Hon var helt hysterisk och kunde inte alls kontrollera sig själv. Jag höll i henne och pratade lugnande. Det var endast frågan om ett fågelägg, som ändå redan var dött. Jag tvättade äggskalet och det blev en fin skatt i flickornas samling.

Martin och jag spelade pingis ända tills Laura kom. Flickorna och jag gick emot Laura till busshållplatsen. Flickorna var precis lika ivriga som jag. Jag hoppade och kramade Laura när hon steg ur bussen. Laura hade en enorm kappsäck eftersom hon efter det här skulle fortsätta hem till Strasbourg. Det var dags för flickorna att ta sitt bad och sedan visade de runt i huset. Laura gav mig en födelsedagspresent, en ögonskugga, som jag tittat på då jag var hos henne i Paris. Tänka sig att hon kom ihåg. 

Vi höll på med allt möjligt smått pyssel, pärlband och braclets élastiques, tills Laura och jag började kocka. Laura hade verkligen en fanclub. Flickorna älskade henne och gav henne en massa ritningar och ville vara med henne hela tiden. 

Till middag kokade vi spätzli med lök, champignoner, grädde och ost. Det var gott och barnen gillade också. Anthont kom hem efter halv nio. Vi hade lämnat lite spätzle åt honom och han gillade också.

Alice var helt efter Laura, vilket var t.o.m. smått irriterande. Flickorna gav ständigt presenter åt henne. Martin ville spela en match pingis med mig och under tiden stannade Laura med Alice i mitt rum. När min och Martins match tog slut och Alice hörde att de andra såg på tv nere, sprang hon ner. Familjen kollade på Fais pas si, faisa pas ça. Céline kom hem runt tiotiden

Laura och jag satt hela kvällen och babblade i mitt rum. Jag åt slut Ferrero Rocher chokladerna, som jag fick i födelsedagspresent. Laura och jag vakade länge. Vi hade ju en hel del att uppdatera. Jag är överlycklig att det var möjligt att hon kunde komma hit och besöka mig.

16.4 - Nurkat järjestykseen

Aloin heti aamusta järkkäämään asioita. Anthony ihmetteli minne olin menossa kun olin niin aikaisin heti käynnissä. Minulla oli vain jonkun verran tekemistä enkä vain sattunut saamaan enää nukuttua joten tuntui tyhmältä jäädä loikoilemaan. Aloin pyykkäämään, söin aamupalan ja kirjoittelin. Anthony auttoi minua tilaamaan netistä paketinpostituksen joten pystyin viemään kotisuomeen lähtevän paketin postiin. Muuten siivosin kylppärit ja järjestelin paikkoja. Kotisiivooja, Madame Cathry, oli myös paikalla ja hänellä oli käytössä imuri. Tänään oli myös nätti sää. Selvästi viileämpää ja tuulisempaa kun eilen, eli ei t-paitasää.

Lounaaksi teimme "rästibuffetin" ja jokainen lämmitti lautasensa mikrossa. Leikimme samalla ravintolaa. Pöydässä tytöt porsastelivat aivan turhaan, mikä oli ärsyttävää. Tytöt leikkivät ruoan jälkeen kotia ja minä olin yhden nuken kummitäti, joka tuli välillä yökylään. Clé ja Alice keksivät että halusivat jälkiruoaksi sipsejä koska pöydällä oli yksi avattu pussi. Annoin siihen luvan, koska pussissa ei ollut niin paljoa jäljellä. He olivat sitten oikein sipsimonstereita ja tyhjensivät hetkessä koko pussin. Tyytyväisenä menimme kaikki kolme takaisin koululle.

Iltapäivällä taas virkkasin, muttei katolla tällä kertaa. Samalla katselin sarjaa, Fais pas si, fais pas ça ja tein taasn oma jugurttijäätelön. Imuroin tehtäviini kuuluvat huoneet ja järjestelin lasten huoneissa pehmot ja barbit riviin kun siivosin.

Matkalla kotiin koulusta sekä Alice ja Clé selittelivät innoissaan miten he odottavat lauantain koulujuhlaa, jossa molemmat esiintyvät luokkiensa kanssa tanssilla. Kun meillä oli goûter, Alice temppuili jonkun verran. Clé ja minä aloimme tänään jo tekemään musiikkiteoriaharjoituksia. Hän teki tehtäviä tosi hyvin ja keskittyneesti ja teimme niitä enemmän kuin suunniteltu. Anthony oli pyytänyt meitä järjestelemään vintin koska viime viikonloppuna lapsilla oli ollut kavereita kylässä ja vintti oli täysin sekaisin. Martin oli myös jo kotona mutta hän ei ollut sotkenut vinttiä eli hänen ei tarvinnut siivotakaan. Tytöt tiesivät että asia oli hoidettava eivätkä vastustelleet. Laiton menevää musiikkia soimaan kovaa ja sitten alkoi lelujen järjestely. Meillä oli tosi hauskaa. 

Kello oli jo jonkun verran yli normaalin kylpyynmenoajan kun olimme saaneet vintin järjestykseen. Kun tytöt kävivät huoneissaan, he huomasivat että olin järjestellyt heidän huoneissaan. He olivat tosi kiitollisia pomppasivat halaamaan ja kehuivat miten hienoa oli. Tuntui tosi kivalta kun joku huomaa että olen tehnyt jotain. Martin oli omassa huoneessaan lukemassa. Hänkin oli huomannut järjestelyni muttei, miehelliseen tyyliin, ollut sanonut asiasta mitään. Tytöt menivät myöhemmin pesulle kuin yleensä ja piti olla vähän pikainen kylpy. Kävin vain vessassa ja kun tulin kylpyhuoneeseen Alice ja Clé olivat jo yöpuvut päällään. Joskus he ovat aivan uskomattomia. Kehuilin heitä kovasti. Sitten he halusivat vielä yllättää minut ja menin sillä välin järjestelemään heidän vaatteensa yläkertaan. Kun olin valmis, tulin takaisin alas. Olin kuullut kolinaa huoneestani. Heillä ei ole oikeus mennä niin vaan honeeseeni mutta tiesin etteivät he aihauttaisi mitään harmia. Tytöt olivat pukeutuneet pikku-Amandoiksi undiz pikkarini päässään. Kun näin heidät, en voinut muuta kuin vain nauraa ja kuvata.

Leikimme sitten kaikki neljä, lapset ja minä, trampoliinilla. Céline ja Anthony tulivat molemmat kotiin vasta juuri ennen puolta kahdeksaa. Teimme vanhemmille jekun ja sanoimme unohtaneemme järjestellä vintin sekamelska. Tietysti he näkivät läpi ja ymmärsivät kun minäkin esitin mukana. Anthony meni ylös katsomaan ja Céline uhkasi laittaa kaikki kolme, tytöt ja minut, nurkkaan häpeämään. Menimme mukaan ylös katsomaan Anthonyn reaktiota ja hän tuli alas vintiltä peukut pystyssä. Oli kiva kun tytöt näyttivät mitä olin järjestellyt heidän huoneissaan ja pöydässä Anthony sanoi että vintillä näki selvästi myös aikuisen jäljen. Tänään oli ollut aikamoinen järjestelypäivä. Olen ollut oikein järjestelytuulella.

Ruoaksi oli tonnikalapastaa. Tykkäsin kovasti! Kaikki olivat oikein onnellisella tuulella ja tyttöjen kanssa meillä oli monta yhteistä päivän kiffiä (~kohokohtaa). Mamou oli eilen tuonut taateleita enkä tiedä kuinka monta napsisin niitä illan mittaa. Jatkoin virkkausprojektiani ja katselin sarjaani. Onneksi minulla on vielä kolme kautta katsomatta joten voin toivottavasti jatkaa sitä myös Suomessa. Malou oli koko illan seuranani.

15.4 - Kesälämpötila ☀️ ja paljon seuraelämää

Kyseessä oli tänään taas aivan normaali keskiviikko ja Mamou ja Valerie olivat tulossa. Ensi viikolla he eivät tule, koska Valeria on silloin aloittanut työt, joten olen aamusta iltaan lasten kanssa. Huomasin aamulla että polveni ja käsivarteni olivat hiukan punertavat eilisestä auringosta. Céline valmisti tyttöjä kanssani ja hän otti Clén mukaan musiikkikoululle lähtiessään töihin. Alice ja minä voimme jo aamulla olla ulkona trampoliinilla. Kukaan ei ollut löytänyt Alicen silmälaseja eilisestä joten meillä oli silmälasijahti muttemme löytäneet niitä. Kun menimme hammaspesulle Alice leikki kampaajaa ja teki minulle kampauksen. Tyttöjen mielestä on kiva tehdä mulle kampauksia. Erityisesti nyt kun minulla on hiukan pidemmät hiukset.

Kun menimme trottineteillä hakemaan Clén musiikkikoululta, ei tullut edes mieleen laittaa pitkähihaista päälle. Oli niin lämmin. Jäimme leikkimään piilosta puistoon. Siellä oli paljon muitakin lapsia. Me emme kiirehtineet kotiin.

Kotona tytöt menivät heti pihalle leikkimään ja pian tulivat Mamou, Valerie ja Theo (koira). Yritin etsiä vielä Alicen laseja ja löysin ne lopulta hänen peiton ja patjan välistä yhden pehmon alta. Martin tuli kotiin ja Valerie teki pasta carbonaraa. Anthonykin tuli käymään kotona koska hänellä oli kiné käynti. Ruoan jälkeen virkkailin hetken auringossa ja sitten lähdin Lilleen.

Bussi odottaa usein Linselles place pysäkillä, joka on 100m kodistani. Juuri kun nousin bussiin, huomasin että kännykkäni puuttui. Kysyin kuskilta voisiko hän odottaa yhden minuutin jos juoksen äkkiä kotiin hakemaan kännykän. Kuski oli ystävällinen kun odotti ja bussi lähti itse asiassa vasta kahden minuutin kuluttua kun olin jo tullut takaisin kännykkäni kanssa.

Lillessä uusisin bussikorttini, kävin parissa kaupassa ja tapasin sitten Charlotten (Englanti). Ulkona oli 24*C ja meidän oli yksinkertaisesti pakko saada jäätelöä. Menimme Euralillessä paikkaan nimeltä Chuck's, joka valmistaa aivan mahtavia jäätelöitä erikoisin mauin. En ollut koskaan aikaisemmin asioinut siellä. Ostimme sieltä molemmat mukaan kupilliset parilla eri maulla ja menimme ulos puistoon nurmikolle istuskelemaan. Kokeilin jäätelömakuina Speculoos ja Kinder Bueno, jotka eivät ollenkaan olleet hassumpia. 🍧

Ihmiset olivät kesäisesti pukeutuneita ja jäätelöbusiness taisi käydä aika hyvin koko kaupungissa, sillä missä kulkikaan, ihmisillä oli tötteröitä kädessään. Charlotte tarvitsi taulukarmeja ja määrätyin mitoin. Sellaisten löytäminen ei ollut mikään helppo tehtävä. Lopulta kyllä löysimme oikeanlaiset karmit askarteluliikkeestä.

Menimme yhdessä viimeiseksi carrefouriin ja saatoin Charlotten taksille. Hänellä oli niin paljon tavaraa ettei helpolla saanut niitä kotiin. Tämä oli viimeinen kerta kun tapasimme ennen molempien kotiinmenoa. Hyvästelimme ja toivottelimme toisillemme hyvää jatkoa. Olen iloinen että olemme tutustuneet. Menin sitten bussilla kotiin ja satuimme Gabbyn (USA) kanssa samaan bussiin. Hän asuu samassa taloudessa Miriamin kanssa. Juttelimme koko matkan ja kutsuin hänet mukaan Winesdaylle tänä iltana. 

Kun kävelin bussilta, törmäsin Mamouun ja Aliceen, jotka olivat tulossa kaupasta. Clé oli kaverin luona ja Alice oli päässyt yksin oikein Mamoun hemmoteltavaksi. Kun kaikki olivat tulleet kotiin, oli pian ruoka. Céline tuli vasta myöhään kotiin. En ehtinyt nähdä häntä ennen kuin lähdin Winesdaylle. Hänellä oli ollut työmatka Nancy:iin.

Poimisin kyytiin Linsellestä Miriamin, Gabbyn ja Joyen, Miriamin Englantilainen kaveri. Löysin Lillessä sopivasti taas jonkinlaisen parkkipaikan vakiokadultani. Olimme hiukan, 5 min, myhässä Rihour'issa. Paikalla olivat jo Laura (Englanti), Claire (Australia), Sebastian (Hollanti) ja Luise (Saksa). Tänään odotimme monta henkilöä, joten asettauduimme ihan vain lähelle La Chiccorée ravintolaan, jossa juuri sattui vapautumaan iso pöytä. Hetken kuluttua tulivat myös Iara, Pat ja sitten Joañ (Brasilia).

Koska olen useinmiten kuskina iltaisin, tilasin vohveliannoksen kun muut tilailevat juomia. Jälkiruoat ovat aivan saman hintaisia ja paremman makusia, joten miksei 😉. Joku Iaran luokkakaveri, Giulia (Italia) kaverinsa kanssa tuli hetkeksi seuraksemme. Oli kiva nähdä paljon porukkaa! Tämä oli toiseksi viimeinen Winesdayni ja oikein onnistunut. Miriam, Gabby, Joye ja minä lähdimme kotiin yhdentoista jälkeen.

Olin kotona ihan järkevään aikaan. Puuhailin hetken vielä jotain ja menin sitten unten maille.

14.4 - Sun and courts métrages

For today the weather was predicted to be very beautiful. Anthony went to work by bike and didn't need the clio so I could use it a bit if i wanted. Luckily I had the car, because Martin had forgotten a bag for school at home and like that I could go and bring it to him. I did it just in time for the class at nine, that he needed the bag for. I went to Iara's for the morning. We could already around ten just sit outside and chat without jackets. 

I went back home to start the preparations for the lunch and then I went to pick up the girls. While driving back home, I saw the class of Alice entering after their sports lesson. I waved at her and she and a few of her mates waved back. 

For lunch we had cordons bleus and ice cream for dessert. I acted like an ice cream saleswoman. We ate outside. The girls behaved very stupidly as they went to pee in the garden while we were eating. It was very hot so I allowed the girls take off their tights for school this afternoon.

During the afternoon I sat again on the roof crochetting, watching Fais pas si, fais pas ça, chatting and finishing the ice cream. It was really cozy! When I started feeling a bit dizzy, because of the sun, I went inside.

Clé didn't have choir today and we could go home and have a goûter picnic in the garden and then just play. We did all the homework for Thursday with Clé so tomorrow with Mamou and Valerie she doesn't have to think about school. She had for example to learn by heart the multiplication of five. It was pleasant to do the homework outside in the garden.

Today it was Clé who were the first one to take the bath and Alice wanted so stay a bit outside to finish her poison mixture. That reminded me a lot of all the soups and disqusting blends I used to do as a kid. I still like doing that. Nowdays I do more real cooking, haha.

After the bath of the both girls, I played a bit ping pong with Martin. When Anthony came home, he started cooking. Céline came home a bit later so I didn't see her before I left to Lille for the evening.

During this week there's Le Festival Cinéma Européen in Lille and a lot of special program related to cinema. Kenza, a friend of Imane that I met last Saturday, and I planned to go and see some court métrages (=short films). Kenza invited some friends and I invited Luise and she took also with her a friend. We met up with Luise and her friand outside UGC Ciné Cité Lille. Inside we met up also with Kenza and the others. The entrance was 5€ and the program was from 20-00. 

First there were some chosen and competing courts métrages. After seeing six shortfilms, with the theme Décalée, of about 15 min, there was a break and everyone could vote for its favourite one. The names of the short films were: José, Locked Up, Pim-Poum The Little Panda, Extreme Pinocchio, Meatball and Any Day Now. 

Everybody had to leave the cinema hall for the break and then if you wanted, you could go and watch the following program, Courts mais trash. They were short films with a bit dirty, scary and black humour. They were some really fun or interesting, other more scary, rough or just disgusting. It was really a cool cultural experience tonight!

I had parked on my basic street, where I usually always find a spot. Rarely a legal one, but no one cares. I got home just before one and went pretty straight to bed.