25.4 - The day of the return back home

I woke up a bit nervous and having butterflies in my stomach. Today was the day of the return. I had told the girls yesterday that they could come and wake me up after eight if they wanted to. Two minutes past eight they came into my room and asked if they could watch some children program on my iPad. We watched together petit ourse brun and then I went to take a shower and prepare myself and my stuff.

Anthony came also to say hi and asked me about my feelings. I went quickly to Simply to buy some cheese to bring home and Anthony asked me to bring some stuff for the breakfast. Today it was raining. It had been sunny for two weeks. Céline said that it was the sky crying because I leave. Alice, five years old, was like, what!? Really?

We had together the last breakfast and then I prepared my last stuff and the family prepared themselves to go a bapthism after leaving me in Lille. Céline came to my room asking me how I feel while I still gathered my last stuff. I put on many souvenir braclets and luck bringers. We took some last pictures with the children and then we left. Clé, Céline and I were crying. On the street I just saw Sabine and Octave and could tell them goodbye too.

The whole family came to depose me at Gare Lille Europe. We were hugging each other repeatedly. Alice, Clé, Céline and I were crying a lot. I told them many times that I'll come back and that they are welcome in Finland whenever. I have really had the best host family I could ever have imagined. I stayed crying outside a coffee at the station when my family Puech left. A woman came to ask me if she could help me with something because I seemed so lost.

Luckily I had arranged with some friends to come and wait with me. I didn't have to be alone for a long time until Iara arrived. I ran to hug her tears in my eyes. We sat down in the coffee and I went to get myself my last bakery treat in France. Miriam arrived soon and after a while Imane too. Imane brought me a soft toy elephant as a souvenir. Hossam came just 15 min before my train leaved. We changed some contacts and new numbers bevcause I don't have my french phone anymore. 

All came with me to the train. It was very useful also to have help with my bags. It was very emotional to say the last goodbye to my friends. When I waved from the train as it left, I was crying badly because my departure was now so concrete. I am very grateful that I have met all those wonderful people. We will for sure meet again!

The train from Lille to Brussles was only 35 minutes. The weather outside was ugly and gray so at least a good day to travel. It wasn't easy to move around with two bags. Luckily the train I had to change to at Bruxelles Midi was just at the track next to. Well arrived at the airport I could drop off my luggage. I wasn't traveling totally alone.

On Brussles airport it's very obvious that you're in Belgium. I had some time to walk around in some shops before Boarding.

This airplane of air baltic was a pretty tiny one. I sat next to a kind elderly man who's working for the European Parlament. During the lift of the plane, I was just stairing out of the window, crochetting and realizing that I'm really going home. I had a pre-ordered meal, which was a portion of Teryaki Salmon with dark bread and a dessert. Especially the fish and the dark bread was an enjoyment. Otherwise I was writing a lot and listening to music during the flight.

I had very little time for my flight transfer. Already in the plane they announced th gate number of the flight to Helsinki. The airplane parked far away so we had to get by bus to the airport building. On the airport I could straight away hear my name calling in the speakers. "Last call, Miss Amanda Grannas, for the flight to Helsinki, please proceed to gate B 12 as fast as possible." I started running. At the gate I was the only one. The others had left with a bus to get to the plane. There came a bus only for me. I got a private bus and I thanked the staff a lot. Arrived at the airplane people were still getting in. I felt released and got very emotional of soon arriving home.

The last flight was pretty short and arrived even a bit in advance. My luggage was belongst the first ones to arrive and already at 20 I was waiting for my friends, who had a bit problems to find the right place. When I saw, Emilia, Greta, Matias and Otto arriving I just left my bags, shouted and ran to hug them. Emilia and Greta shouted too and came towards me. We were all three first hugging and crying then I went to hug the boys too. It did so well to see them all again. I have missed my friends a lot!

Otto was the driver and in the car it was cool to hear radio X3M again. We went all to MacDonalds Kerava to have a chat. It was kinda the only place that was open and easy to reach. Suddenly, as a surprise, also Sabbe and Nicholas joined us. The "keravayoungsters" were looking a bit weirdly at Sabina and me as we were laughing, jumping and hugging around when we first met.

I gave my friends something sweet from France; huge Milka Oreo chocolate tablets to Emi and Matias, Speculoos to Otto, Speculoos Cote d'or chocolate to Sabbe and an other dark chocolate for Greta. Everyone seemed to like their small treats from France. Matias gave me a welcoming present, which was very cute. Sabbe had brought me my christmas present, which was a picture frame with pictures of us two.

Sabbe and Nicholas went home and the others and me continued home to Nickby. In the car we were just talking loudly and singing. I am very happy to meet those people again. They drove me home and came with me to my homedoor. As I saw my family I just hurried to hug them and started crying of happiness. It was a great feeling to be at home again. 

My friends staid for a while. Mum, dad and Anton had prepared a finnish evening meal wit karjalanpiirakka and ruisleipä. I enjoyed it a lot. I have missed finnish food.

When my friends left I started a bit emptying my luggage and gave my family everything I had brought from France as souvenir and to taste. I had brought stuff as: cheese (Maroilles, Comté, Tomme), chocolate (Ferrero Rocher, Lindt, Poulain), Speculoos spread, Pastador, terrine... I'm looking forward to  make my friends and family taste of french tastes.

Later on I got a birthday present of my family, an elecroacoustic red Fender guitar. It was something I have wished for a long time. We staid up talking very late. It was strange to be at home again but very lightening to be in the "child role" again, since I have been the "adult" for eight months. This night I could sleep in my own bed. It has been a great journey! 

24.4 - La dernière journée comme au pair

J'étais reveillée déjà tôt et avait des papillons dans mon ventre et me sentais un peu nerveuse. C'était quand même ma dernière journée de "travail" aujourd'hui et j'avais encore beaucoup de choses à faire. Je me suis levée quand la famille était en train de partir. Devant ma porte il y avait trois braclets élastiques, que Clé m'avait fabriqué. J'adore ces braclets.

Ce matin je suis partie tôt pour aller à Simply pour essayer de trouver le chocolat poulain au carambar, qua j'avais promis à Clé d'essayer de trouver. Simply n'était pas encore ouvert mais il y avait déjà pas mal de monde, surtout des seniors, en train d'attendre pour entrer. Je me suis baladée un peu dans la centre de la village pour attendre que le supermarché ouvre ses portes. Très surprisant, mais à Simply j'ai trouvé le chocolat au carambar. Je vais le garder pour cet aprèm et le manger avec les filles. Pour eux les vacances commencent aujourd'hui, alors quelque chose de spécial est nécessaire.

Pendant la matinée j'ai finalement commencé à préparer mes valises. C'était le seul moment où j'avais de temps de le faire. J'avais déjà mercredi soir parlé avec des amis pour les donner des affaires d'ont je n'ai plus besoin ou qui ne servent à rien pour rammener en Finlande. Dans un grand sac j'ai mis des boîtes, des sacs, du papier cadeau, des produits de hygiène, choussures et quelques petites affaires. Mes amis vont voir qui veut prendre quoi.

Dehors, il faisait très beau et je me suis habillée en tee-shirt avec un short et un collant. Les filles sont contentes que les vacances commencent aujourd'hui, mais ça les rappelle que je vais partir. Clé m'a dit qu'Alice et elle ont pleuré à table hier soir. Ça nous a fait pleurer en ce moment aussi. J'ai juste essayé de changer du sujet. Clé était très contente de me voir utiliser tous mes braclets élastiques.

Ce midi on a pu manger dehors. On a mangé des gnoccis avec du jambon et de la compôte aux pommes. Après, j'ai rangé la cuisine et on a écouté des chansons de Louane. Nous sommes parties un peu plus tôt à l'école pour rester jouer dehors un peu. J'ai fait le jeu avec les mains, qu'on fait pour tester si on est des amies. Quand des copines de Clé sont arrivées, on a appris le jeu à tout le monde. Ça m'a fait plaisir de voir qu'elles ont continué avec mon jeu. 

Clé est aussi venue accompagner Alice. Elles sont tous les deux allées aux toilettes des petites. Quand tous les deux sont rentrées dans leurs cours, je suis rentrée. Je me suis préparée pour aller à Lille au café pour le dernier fois avec quelques amies. Je m'a emmené le grand sac avec des affaires d'ont je n'ai plus besoin. 

Sur l'arrêt de bus, on s'est retrouvé avec Miriam pour prendre le bus ensemble. Devant la fontaine à Gare Lille Flandres on s'est vu avec Luise, Sebastian, Iara et Pat. Originalement Luise devait partir hier soir en Allemange mais elle n'avait pas trouvé son blabla car. Le café, Coffeeshop company, où nous avons voulu aller était plein mais nous sommes allées à So good à coté. Luise, Miriam et moi sommes allées acheter quelque chose. J'ai pris une portion de fromage blanc au café et speculoos. En Finlande il n'y a quand même pas du speculoos, alors je devais encore en profiter.

(Sebastian (Pays-Bas), Luise (Allemange), Miriam (Angleterre), Iara (Espagne), moi et Pat (Espagne))

Puis, j'étais un peu le père noël avec le sac aux affaires. Mes amis avaient besoin de quelques choses mais pas de tous. Tout à coup, une dame, qui voulait d'argent est venu à coté de nous. Nous avons tous dit non mais je l'a dit que j'ai un pair des choussures et un pantalon que je ne pouvais plus utiliser. Ça nous a beaucoup surpris qu'elle les a bien voulu. J'étais contente d'avoir fait une action de charité et de débarquer mes anciennes affaires.

En partant je devais dire au revoir à Pat, Sebastian et Luise. Je me sentais triste.

Retourné à Linselles je devais me depêcher pour prendre les trottinettes et aller chercher les filles. Il y avait beaucoup de monde devant l'école car c'était le début des vacances scolaires. Tout le monde était content. En partant de l'école j'ai dit au revoir aux quelques mères.

Après le goûter avec les filles je les a montré la surprise du chocolat au carambar. Alice ne voulait même pas en goûter mais tant-pis pour elle. Clé et moi avons tout fini. C'était une délice! 🍫 😋

Les enfants ont voulu regarder un dessin animée car c'était les vacances maintenant. Je l'a permis et on a tous les quatre regardé Mulan. J'étais assis avec les deux filles sur mes cotés. Au milieu, on a fait una pause pour faire les filles prendre leur bain. Elles ont pris un bain assez rapide ensemble. Céline est rentrée. Elle m'a demandé comment je me sentais avec ma dernière journée avec des enfants. "Toute la journée j'ai pensé à toi quand t'as fait les dernières choses", elle a soupiré. Je n'ai pas beaucoup pensé comme ça, car on va se revoir. Puis, Céline a annonce qu'on allait ce soir faire un appéro-dîner et regarder Koh Lanta (~Survivors) ensemble pour ma dernière soirée avec la famille. Clé a d'abord fait une crise parce qu'elle voulais regarder autre chose. Alice a essayé de me coiffer comme dans Mulan. 

Céline a commencé à faire la cuisine et les enfants et moi avons continué le film. Anthony est rentrée et le film est fini parfaitement quand le appéro-dîner était prêt. On a mangé dans le salon. Céline avait, entre autres, fait le cake au jambon, que j'aime bien. C'était très sympa tous ensemble là.

Avant Koh Lanta on a fait du ping pong avec Martin pour le dernier fois. Devant la télé on a pris le dessert avec des fraises et petits gâteaux au chocolat. Clé et moi étions allongé ensemble sur le canapé au dessous une couverture. Je me suis endormi un peu des fois. J'ai passé une soirée super agréable et sympa. Alice s'est endormi avant le fin de l'emission mais pour dire bonne nuit à Clé et Martin je pouvais leur faire un calin et un bisous dans leurs lits. Anthony m'a souhaité un bon dernier nuit dans cette chambre.

Le soir j'ai encore enlevé des dessins des enfants dans ma chambre. J'ai gardé plusieurs pour emmener chez moi et accrocher dans ma chambre en Finlande. Mes emotions dans ma tête sont en bazar. 

23.4 - Aika alkaa käydä loppuun

Tänä aamuna hoidin viimeisen kerran minulle kuuluvat siivoustehtävät. Kotisiivooja, Madame Cathry, sanoi hyvästellessämme että on tavannut talon entisiä au paireja ja että olen mukava henkilö. Järjestelin hiukan ja menin sitten hakemaan tyttöjä.

Alice alkoi heti voivottelevaan että lähden parin päivän kuluttua. Halasimme kauan ja selitin ettei ajatella asiaa niin. Minä tulen varmasti takaisin käymään jossain vaiheessa. Sillä välin kun lämmitin Raviolieja ja eilisiä lihapullia, tytöt keinuivat pihalla. Céline tuli pikana käymään kotona, koska hänellä oli kiné käynti. Tyttöjen kanssa kuuntelimme Louanen biisejä, Je vole ja Avenir. Yritimme opetella biisien saanoja ulkoa. 

Kävelimme rauhassa käsi kädessä takaisin kouluun. Tytöt sanoivat monia kertoja että odottavat loman alkua mutteivät halua että lähden. Yksi mukava rouva, jonka kanssa olen jutellut usein koululla, tuli hyvästelemään, antoi suukon ja taputteli poskiani. Niin epäsuomalaista käytöstä ihmisille, joita ei oikein tunne. Pidän kovasti tästä ranskalaisesta läheisyydestä.

Iltapäiväksi olin sopinut näkemäni Jonathanin (Englanti). Tapasimme kirkon edessä kl. 2. Kävimme yhdessä leipomolla ja minä ostin jotain herkkuja, palan raparperipiirakkaa ja tryffelileivosksen, ns. tuliaiseksi. Menimme sitten hänen ja hänen poikaystävänsä asunnolle teelle. Julian, Jonathanin kumppani, ei ollut kotona, vaan töissä. Heidän luonaan oli myös kaksi kissaa. Yksi niistä, Gobelina, on musta pitkäkarvainen ja muistutti kovasti Oskua. Istuimme heidän pienellä takapihalla auringossa. Ihmettelimme minne nämä kahdeksan kuukautta ovat hujahtaneet. Vaikka asumme samassa kylässä, emme ole saaneet aikaiseksi tavata enemmän.

Haettuani tytöt sää oli aurinkoinen ja lämpötila lähes 18 *C. Pidimme goûter picnicin pihalla ja leikimme ravintolaa. Clé kyseli suklaasta, jota olimme kerran maistaneet yhdessä kaupassa, jonka ehdottomasti halusin ostaa jossain vaiheessa. Olin kokonaan unohtanut mutta lupasin että jos löydän sen määräty suklaan, maistamme sitä vielä kaikki yhdessä. Elikkä huomenna tai sitten ei ollenkaan. Pian tuli myös Martin kotiin.

Clé halusi näyttää kirjen, jonka hän oli kirjoittanut. Se oli aivan ihana ja aloimme tyttöjen kanssa kaikki kolme itkeä.

Teimme hiukan stretchingiä ja harjoittelilme spagaattia, jonka Clé jo melkein osaa. Clé meni ekana kylpyyn ja keksi jonkun hauskan leikin joten Alicekin halusi mennä samaan aikaan. Annoin tämän kerran luvan ja kuten arvasin tulos oli aikamoinen sekabordelli. Martin pyysi minua tarkastamaan hänen ranskanläksyjään. Alussa en olisi osannut auttaa häntä ranskanläksyjen kanssa ja nyt huomasin jopa joitakin kirjoitusvirheitä. Vähän sekoilun jälkeen sain tytöt pois kylvystä. Pelasin Martinin kanssa pingistä kunnes Céline ja Anthony tulivat hiukan yleistä myöhemmin kotiin.

Lähdin niin nopeasti kuin mahdollista Lilleen Marekin luo. Hän oli kutsunut minut illalliselle heille ja olin jo myöhässä mutta hän tiesi että olen riippuvainen vanhempien kotiintuloajasta. Matkalla oli jonkun verran liikennettä. Parkkeerasin Beaux Arts:in lähistölle, josta ei ollut pitkä matka Marekin ja Philippen luo.

Marek (Puola) tuli ovelle vastaan. Paikalla olivat myös hänen kumppaninsa, Philippe (Ranska), ja Philippen veljentytär, Lorance. Marek oli taas kerran valmistanut tosi hienon ruoan. Alkuruoaksi hän tarjoili jokaiselle nätin lautasellisen tomaattikeittoa. Pääruoaksi oli jännä kanawokki ja jälkkäriksi mansikoita ja mintunlehtiä. Istuimme kauan ja keskustelimme keikenlaista. Kiva juttu että Marek kutsui minut vaikka olen muita nuorempi enkä yhtä varakas kuin he.

Kaikki olivat menossa aikaisin töihin huomenna ja kymmenen aikaan Lorance ja minä lähdimme. Marek antoi minulle läksiäiseksi nätin pussukallisen alueelle tyypillisiä herkkuja kotiin vietäväksi. Onneksi olin ostanut hänelle suklaata ja kirjoittanut kirjeen tuliaiseksi ja hyvästelyksi. Annoimme monta kertaa poski bisous (suukko). Marekia tulee ikävä. Hän on erikoinen tuttavuus ja mallina olemista kokeilu oli aika jännä elämys, jota en koskaan olisi uskonut minusta.

Palatssani takaisin autolle tarkenin ihan pikkutakissa. Ilta oli lämmin. Löysin täydellisesti ulos kaupungista sellaisesta suunnasta, josta en ollut koskaan ajanut. Olin itsekseni aika ylpeä.

Ruksasin taas äidin lähettämää syntymäpäiväkorttiani / "aamukampaa". Aika täällä alkaa käydä vähiin. Tunteeni ovat aika sekavat. Olen iloinen palata kotiin mutta en pidä hyvästelyistä. Uskon kuitenkin että aina kun ovi sulkeutuu, uusi aukeaa.

En ole nähnyt Malouta pariin päivään. Toivottavasti hänelle ei ole sattunut mitään.

22.4 - Sista Winesdayn och hela dagen med barnen

Idag var min sista onsdag här och Mamou, Papou och Valerie kunde inte komma idag, vilket betyder att jag var med barnen hela dagen. Valerie har börjat jobba och Mamou vågar inte köra hela vägen ensam. Nu kommer de inte längre kunna komma lika ofta.

På morgonen hade jag endast Alice eftersom Clé hade övernattat hos Lili. Céline var med oss en stund eftersom hon hade kommit hem sent igår och gick lite senare än vanligt på jobb. Alice och jag åt morgonmål tillsammans och sedan gick vi via Lili och Violette för att söka Clé. Hon skulle fara på solfège lektionen. Under tiden gick Alice och jag till Simplymarket för att göra lite inköp. I eftermiddag hade vi planerat laga nutellaglass och ikväll skulle jag laga köttbullar.

Efter musikteorin blev flickorna och jag och leka i parken. Jag lärde dem "käppen går runt huset" och "under hökens vida vingar". De är båda lekar jag gillat mycket när jag gick i lågstadie. Vi kom tillbaka hem lite före tolv och jag började laga mat. Jag lagade wok med kyckling, grönsaker och svamp ackompagnerat med ris. Luis, Martins klasskompis kom till oss efter skolan. Ugarna verkade alla riktigt gilla woken. 

Martin och Luis jobbade med ett konstprojekt, en skitande häst. Flickorna och jag började laga nutellaglass. Resten av nutellan, som vi inte behövde för reseptet, åt vi upp. Clé skulle sedan gå och förbereda sig för att fara på Philippines födelsedag. Anthony kom hem via för att luncha och hämta Philippines present. Han hade väldigt brått och begärde mig paketera presenten, vilket inte var något problem. Clé började härja för hon tyckte presenten var dålig. Jag kunde ingenting åt den saken och blev bara väldigt irriterad för jag höll på och paketera så fint jag kunde och bredvid hade jag en unge som bara klagade. Till slut brände jag propparna och förklarade för Clé hur trist det känns att hjälpa henne om man bara får klagomål. "Sluta klaga! Vi försöker hjälpa DIG. DU ska på kalas. Pappa har köpt en present åt DIN vän. Jag paketerar DIN väninnas present och DU bara klagar. Va e dehär för sätt?" Hon lugnade sedan ner sig. Presenten blev riktigt fin. Vi lagade ett kort och allt och snart ringde det på dörren och det var Philippines mamma som kom och söka. Födelsedagen skulle vara på ett cirkus i Lomme. Barnen kunde själv lära sig cirkustricks.

Pojkarna målade på sin paffkonstruktion och Alice hjälpte lite till. Efter att Louis skulle hem, fortsatte Martin och Alice måla. Alice och jag lagade sedan ännu hemlagad vanilj-yoghurt glass. Det var en hel del städande i köket efter allt kockande. Idag hade Martin och jag mycket tid att spela pingis eftersom han inte hade Tennis i eftermiddag. Alice och Martin satt båda länge lugnt och läste serier och spelade på iPad.

Vi tog tillsammans mellanmål och sedan åkte Martin på fotboll. Alice och jag blev och pyssla med pärlor och hoppa lite på trampolin tills Clé kom hem. Hon hade en ansiktsmålning i ansiktet och berättade ivrigt om vad allt hon hade gjort på cirkusen. Alice hjälpte mig laga blandningen för köttbullar.

Céline kom tidigt hem. Hon skulle med Alice på kontroll till öronläkaren. Clé ritade en teckning för hennes körlektion. Tillsammans sjunger vi ofta olika populära franska sånger. Clé skulle idag i badet tvätta håret, vilket alltid är ett projekt. Hennes hår är helt underbart men besvärligt att sköta om. Medlet för att reda ut hennes hår tog slut och det var jobbigt att borsta hennes hår. Det gjorde ont när jag borstade. Hon var allmännt väldigt trött och ville inte tvätta håret och bara grät. 

Klockan var redan mycket och jag skulle egentligen redan ha borda haft maten fem före färdig, men kunde helt enkelt inte lämna Clé. När Anthony kom hem, var Clé färdig från badet och han tog hand om henne med resten så jag kunde gå och fixa färdigt köttbullarna.

Om ett tag när alla hade kommit hem och jag fått färdigt maten, kunde vi alla sitta lugnt vid matbordet. Clé var helt slut. Annars mådde alla riktigt bra. Till efterrätt hade vi glassar. Nutellaglassen tog helt och hållet slut. Den var himmelsk. Jag hjälpte till med att städa undan i köket och började sedan förberda mig för att fara på Winesday. Jag var redan sen men hade meddelat om det redan väl på förhand när jag märkte att det kan bli sent ikväll. 

Det här var min sista onsdag med barnen och jag hade varit med dem ensam. Dagen hade varit riktigt trevlig och när jag skulle fara på min sista Winesday började jag gråta och kramade Céline, Alice och Clé. De förklarade att jag är alltid välkommen tillbaka. Jag har alltid ett andra hem här.

Jag parkerade som vanligt nära Gare Lille Flandres på en sidogata och gick sedan till Vieux Lille till autrement dit, där de andra befann sig. På plats var Iara, Pat, Miriam, Luise och Sebastian. Vi hade, som vanligt, mycket att prata om. Jag var glad att just alla de fyra var på plats på min sista Winesday.

Iara och Pat var båda väldigt trötta och gick hem lite tidigare. Luises kämppis, Marie och hennes väninna, Sarah, och pojkvän kom och joinade en stund. När Miriam och jag gick hem, måste jag säga farväl till Luise. Det var inte lätt. Hon skulle imorgon åka hem till Hamburg för semestern så vi hinner inte ses längre. Båda började gråta men vi intalade varandra hur lyckliga vi kan vara över våra upplevelser, att vi överhuvudtaget träffats och att vi kommer att ses igen. Jag kommer absolut tillbaka alltid när jag har möjlighet.

(Sista selfierna med Luise)

Miriam och jag gick i armkrok till bilen. Hela vägen filosoferade vi och talade allmännt om livets gång. I bilen sjöng vi båda högt. Jag kom hem kvart över midnatt och var väldigt trött. Tagade gullade en stund med mig tills jag satt henne ut ur rummet och började sova.

21.4 - Jännittäviä tuttavuuksia

Minun oli tänään noustava seitsemältä koska hoidin aamulla tyttöjä. Céline oli lähtenyt työmatkalle ja Anthony ajoi Martinin ja Paul-Adrienin, Martinin luokkakaverin, kouluun. Clén täytyi olla koululla vähän ennen kahdeksaa, koska hänen luokkansa oli menossa retkelle merelle. Meidän oli siis lähdettävä hiukan aikaisemmin. Alice oli aivan potkittava malli tänä aamuna eikä häneen mitenkään meinannut saada vauhtia. Clélle alkoi jo tulla kiire ja laitoin sitten vain taskuun ponnarit, pinnit ja harjan Alicen hiuksia varten. 

Clé ehtisi ajoissa ja Alicen kanssa olimme liian aikaisin koululla koska ovet aukeavat vasta varttia yli kahdeksan. Marie, Lilin ja Violetten äiti, sanoi että hän voi ottaa Alicen hetkeksi heille. Hän oli kuitenkin menossa kotiin vielä hakemaan Violetten. Alicestä oli kiva päästä aamulla hetkeksi kaverin luo. 

Melkein koko aamupäivän virkkailin ja ompelin pehmoelefanttia Iaralle. Katselin samalla joitakin jaksoja Fais pas si, fais pas ça sarjaa. Pehmon osat täytyy nyt enään täyttää ja ommella yhteen niin elefantti on valmis.

Sää oli taas tosi nätti. Päivällä 18*C ja aurinkoa mutta tuuli jonkun verran.

Lounaaksi hain vain Alicen, koska Clé oli koko päivän luokkaretkellä. Söimme ulkona ja lohta, yes! Ikävöin täällä kovasti kalaa. Jälkkäriksi oli suklaajäätelöä, jota Alice niin kovasti rakastaa. Sen näkee heti hänen suun ympärillä että hän on syönyt jäätelöä. Meillä oli oikein mukavaa Alicen kanssa kahdestaan.

Koululla jotkut mummit, äidit ja työntekijät, joiden kanssa olen joskus keskustellut, kyselevät välillä minun paluustani. Tunteeni kotiinpalusta ovat hiukan sekavat. Olen valmis palaamaan ja iloinen että saan pian taas nähdä rakkaat läheiseni ja ystäväni. Toisaalta olen myös viihtynyt täällä ja tulee olemaan rankkaa hyvästellä kaikkia.

Iltapäiväksi lähdin bussilla Toircoingiin tapaamaan Danielaa (Equador). Kuljimme hetken ja miettisimme minne kahvilaan menisimme mutta sitten nätin sään takia päädyimme mennä kauppaan ostamaan jotain ja vain istumaan auringossa. Ostimme molemmille Miroir au chocolat, jonkinlainen suklaamoussekakku. Toircoingissa on paljon ulkolaisia ja tyyppejä kun tulee pyytämään rahaa. Meidän täytyi olla vähän varoillamme.

Kakkumme olivat halvat ja todella herkulliset. Daniela antoi minulle muistoksi tyhjän käytetyn filmirullarasian ja sen sisällä oli pieni keraminen kilpikonna Equadorista. Annoin hänelle tekemäni braclet élastiquen, rannekoru pienistä värikkäistä muovilenkeistä. Istuimme ja juttelimme kunnes minun oli mentävä bussilla 15.45 kotiin.

Kävin kodin kautta hakemassa välipalakassin puistoon, Clén yöpymisreppu Lilin luo ja trottinetit. Menin sitten koululle hakemaan tyttöjä. Cléllä oli ollut hauska retki mutta hän alkoi heti valittamaan ja temppuilemaan koska hänen kengissä oli hiekkaa. Olin sillä hetkellä aivan kypsä kun olin juuri valmistanut kaikki kassit ja tehnyt paljon häntä varten ja hän vain valitti.

Musiikkikoululla oli kiva istua auringossa välipalalla ja Alicen kanssa jäimme leikkipuistoon Clén kuorotunnin ajaksi. Kun tunti loppui menimme kotiin Lilin kautta jättämään Clé sinne yökylään. Olin kotona illan sitten vain Martinin ja Alicen kanssa. Alicen laitoin heti pesulle ja leikimme poliisileikkä. Myöhemmin pelasin Martinin kanssa pingistä kunnes Anthony tuli kotiin. Sitten valmistauduin heti lähtemään illallistapaamiseen.

Pascale, nainen Linsellestä johon olin tutustunut bussissa, kutsui minut luoksensa illalliselle. Tapasimme kl. 19.15 Friterien edessä ja menimme siitä hänen asunnolle. Juttua alkoi heti tulemaan molempien suista. Ruoaksi oli ihan simppelisti erilaisia croques ja salaattia. Meillä oli paljon mielenkiintoisia keskusteluita. Meidän molempien elämät ovat kovin erilaisia. Pascale on vanhempiani hiukan vanhempi ja asuu yksin. Hän on todella mukava ja sosiaalien. Jälkkäriksi oli herkkujäätelöitä, keksejä ja suklaata. Olin tehnyt pienen tuliaispussukan, jonka sisällä oli kortti, jota Pascale kovasti arvosti. Myöhemmin illan mittaa Pascale kirjoitti minullekin kortin hauskaan malliin, jotta joka rivin alkukirjaimet muodostivat minun nimeni.

Puoli yhdentoista jälkeen sanoin että minun kyllä pikkuhiljaa oli mentävä kotiin nukkumaan. Juteltavaa meillä olisi kyllä riittänyt vaikka kuinka myöhään tai aikaiseen. 😉 Annoimme toisillemme kaikenlaisia yhteystietoja ja ehkä tapaamme vielä joskus. Eihän sitä koskaan tiedä.

Céline oli juuri tullut kotiin. Keskustelin hänen ja Anthonyn kanssa huomisesta poikkeavasta ohjelmasta ja menin huoneeseeni ja valmistautumaan unten maille. Vaikka kyseessä on viimeinen viikkoni täällä, välillä on myös pakko nukkua.

20.4 - My last dinner with best friends

As I got up, I wished the family a good day and discussed about the program of this week with the parents before they left. The morning was just writing and crochetting for me. For lunch with Alice and Clé we had rests and cordons bleus. We were joking a lot but chiefly Clé started just messing around, eating as a pig and talking about "not at the table" themes. I had a bit difficulties and just got annoyed this lunchtime. For dessert with lots of chocolate ice cream everything got better. My stomach was hurting a bit afterwards.

We hurried back to school because the girls wanted to be there a bit in advance before the doors open so they could be one of the first ones to enter. I don't understand why but that's childrens logic.

At home I had a skype with mum. It was good to hear her voice. We hadn't skyped for a week and my parents had just come home from a weekend in Amsterdam. Whilst talking or watching Fais pas si, fais pas ça I crochetted. I'm trying to finish my presents for Iara, a soft elephant, and Pat, slippers, in time. I like crochetting and watching that serie so I suppose it won't be any problem. During this last week I have pretty much program and am gone every evening, except friday. I have even done a week planning of my free time, not to forget anything. I can still fill some spaces.

Alice had orthophonist today. Even though she loves to go to Madame Lechiphre, she was a bit sad because there was a boy in her class who had birthday and they would've eaten chocolate cake in the afternoon. We quickly passed by home to drink something and Alice got a bit chocolate. I had a short walk in the village before getting back to pick up Alice. We changed some words and said goodbye to each other with Madame Lechiphre. This was the last time I went to the ortho with Alice.

Alice and I went together to pick up Clé and then we had our goûter and the girls had some tattoos from chewing gums, that they wanted to put here and there. When I didn't look, they had put tattoos on their breasts and asses. When Céline later noticed them, they had to wash them off. We also did all the solfège (music theory) excercises with Clé for Wednesday. 

Today Clé was the first one to take her bath. Alice wanted to finish her drawing first. Céline came home already at half past six. I made Alice take her bath and then I could take a shower and start prepare myself for the evening.

Tonight we had my last dinner with Iara (Spain), Pat (Spain), Luise (Germany) and Sebastian.

 (Holland). We had decided to meet in Lille La Chiccorée at 20. When Anthony came home, I could soon leave and borrow the clio. Just when I was leaving Clé wanted to start doing the homework of the whole week with me. I was really happy about her enthusiasm towards her homework, but had to explain that we don't have to do it now. Tomorrow she has a school trip, so no homework for tomorrow, and Wednesday is off, as usual. We will have time to do the homework before Thursday. She got a bit grumpy but accepted that I had to leave. 

Pat's host parents were coming just a bit later, so she had a bit problems by being very late because of the trams. I picked her up on the way. I parked on my basic street and then we hurried to restaurant La Chiccorée. The others were there already.

We sat on the terrace and had everyone the menu of 12€ with main dish and entrée or dessert. Iara and Luise had an entrée and Pat, Seb and I had desserts. As main dish I decided to have something very local and traditional, moules frites avec sauce au maroilles (mussles and fries with maroilles sauce). Maroilles is the very smelly cheese from Nord-pas-de-Calais. Luise had Tourte au Maroilles (Maroilles tart) and the others a steak. 

The mussles with the cheese sauce and vegetables were delicious. I got a mountain of them. Everyone enjoyed their meals. For the dessert I had mousse au chocolat. Our evening was very pleasant. We chatted, ate well and spent time together. I had made braclets élastiques, childish, colourful and elastic braclets, and gave one to everyone just as a memory.

We left around half past eleven and the whole way home I was listening loudly to music and singing. I got home at midnight. Then I went almost straight to bed. It was wonderful to have a nice last dinner with friends like that.

La France vais me manquer

Min underbara familj

My closest friends

Mahdollisuus olla niin avoin kun olen omana itsenäni

Les voyages

Free entrance to clubs

Going out crazily late

Das gefühl etwas exotisches zu sein

Parkkeeraaminen iltaisin miten tykään

Cheap cakes and chocolate

Fromage

Tous les bisous

Ma liberté

Kevät

This experience has been something extraordinary I will remember and have use of for the rest of my life. Je m'a appris la langue, trouvé des bons amis et m'a beaucoup appris de moi même. Mit den Kindern ist es üblich ganz gut gegangen. I am always welcome back to France and I have friends around Europe. Kokemukseni on ollut todellinen elämänkoulu. Medan jag har skrivit, har jag också upptäckt ett mitt känslospråk är finska eller franska. Matkan aikana on ollut ylämäkiä sekä alamäkiä, kuten aina elämässä. Olen m.m. oppinut todella arvostamaan kotitöitä, joita äiti on hoitanut ja jotka olen ottanut itsestäänselvyytenä. Jag har lärt mig uppskatta vissa saker mera i mitt hemland. Ibland har saknaden varit väldigt tung, men med stöd av familj och vänner har det lyckats väl. Olen kiitollinen kaikesta tuesta, jonka olen saanut perheeltäni ja ystäviltäni koko vuoden aikana. I feel like a part of me will always stay in Nord-pas-de-Calais.