31.3 - Missio - Lompakkoni takaisin haltuuni

Olin yskinyt yöllä aika paljon ja olin aamulla aika väsynyt mutta motivaationi nousta oli että minun piti leipoa. Tykkään paljon leipomisesta ja kerrankin siihen oli syy, sillä olin päättänyt leipoa muffinsseja kuskille, joka oli löytänyt ja palauttanut lompakkoni. Kävin Simplyssä ostamassa puuttuvia aineksia. Kotona panin sitten tuumasta toimeen. Tein hiukan muunnellun jugurttikakkutaikinan ja lisäsin siihen hiukan puolukkahilloa. Muffinssien sisälle laitoin nutellasydämen ennen kuin menivät uuniin. Päälimmäiseksi laitoin raikastukseksi tipan puolukkahilloa, jonka peitin hihasta heitetyllä suklaaganachella (nutellaa, crême fraîchea, kaakaojauhetta ja tomusokeria). Viimeistelin pilkotuilla Tagada karkeilla.

Maistoin yhden ja mielestäni se oli oikein hyvää, joten toivottavasti muillekin maistuu. Pakkasin muffinsseja kuskille ainakin riittävästi, jotta niistä riittäisi ehkä myös joillekin cice-voyages työntekijöille tai minne ne nyt menevätkään. Kotiinkin jäi joitakin maistiaisia. 

Lounaaksi hain kotiin vain Alicen, koska Clé söi kouluruokalassa. Oli oikein kiva olla rauhassa vain Alicen kanssa ja kaikki sujui ongelmitta. Lämmitin eilisiä rästejä ja paistoin kasviksia, jotka tiesin olevan Alicen mieleen. Leikkisimme cooleja jätkiä jotka olivat menneet ravintolaan. Minulla oli jäänyt keittiön pöydälle kulho, jossa olin tehnyt suklaaganachen ja pohjalla sitä oli vielä hiukan. Pidimme molemmat kärppänä puolemme purkin ja ottimien nuolemisessa. 

Alice leikki tosi rauhallisesti yksin nukkejen kanssa, joten ehtisin oikein hyvin siistimään keittiön. Leikin heltken Alicen kanssa nukeilla ja kun täytyi lähteä kouluun, laitoimme nuket nukkumaan ja hiippailimme eteiseen laittamaan ulkovaatteet päälle. Sää oli todella vaihtelevaa tännään. Tuuli oli myrskyisä koko ajan mutta välillä tihkutti, satoi aivan kaatamalla tai paistoi aurinko.

Koululla tapasin Sabinen, joka oli juuri vienyt Octaven takaisin kouluun. (Sabinen tunnen lentiksen ja Célinenkautta. Olin kerran hoitamassa hänen lapsiaan, Octavea ja Martinia, heillä yhden illan.) Juttelimme jonkin aikaa ja  kävelimme kotiin samaa matkaa molemmilla trottinetti mukanaan. 

Kotona järkkäydyin pian lähtemään bussilla Lilleen hakemaan kukkaroani. Koko matkan minun piti olla varovainen muffinssien kanssa, sillä enhän halunnut niiden olevan pilalla kun annan ne. Menin keskustasta metrolla Mairie de Monsiin, missä tapasin yhden cice-voyages työntekijän, joka ojensi minulle kukkaroni. Kiittelin kovasti, annoin paketin ja selittelin kaikenlaista. Hän lupasi viedä paketin eteenpäin kuskille ja sanoin että muffinsseja kuuluu myös hänelle ja heille, jotka olivat järjestäneet että sain kukkaroni takaisin. Hän oli tosi iloinen ja kiitteli mutta ilo ja helpotus oli todellakin puolellani. Lähdin sitten sieltä suoraan takaisin kotiin.

Takaisin kotona lähetin riemuissani perheelleni ja kevereille viestejä että olin saanut lompakkoni takaisin. Kävin läpi kukkaroani ja kortti- ja peperiasioita ja popsin rahkaa. Sitten pakkasin valmiiksi repun mukaan musiikkikoulun puistoon ja menin hakemaan tyttöjä.

Koululla oli hirveä sekoilu kun olimme lähdössä koska pari Clén kaveria remui jotain trottinettiemme kanssa. Onneksi kuitenkin Clé ja Alice tajusivat että meidän oikeasti piti mennä ettemme myöhästy Clén kuorotunnilta. Otimme yhdessä välipalan ja sitten Alice ja minä luimme koko tunnin ajan Smurffi sarjista. Kun kuoro loppui, Clé halusi välttämättä jäädä hetkeksi puistoon leikkimään. Oli jo myöhä joten lupasin viisi minuuttia sillä ehdolla ettei tule mitään valituksia kun sanon että lähdemme. Jäimme kuitenkin noin vartiksi ja sitten kun piti mennä kotiin Clé oli kypsä ja alkoi valittamaan. Selitin että olimme jo olleet paljon kauemmin kuin alunperin sovittu ja luulin että se oli hänestä kiva että ylipäätään jäimme puistoon. Kiukuspäissään hän tokaisi: J'ai hâte que tu partes (Odotan että lähdet).

Se ei tuntunut kivalta mutta esitin etten ollut moksiskaan. Kysyin vain mikä olisi ollut tässä tilanteessa toisin, jollen minä olisi ollut paikalla, vaan joku muu. Hänellä ei sitten ollut mitään kärkevää vastausta. Kotimatkalla ja kotona kaikki oli sit taas jo hyvin. Kotona Clé pyysi minulta anteeksi ja sanoi ettei ollenkaan odota seuraavaa lomaa koska hän ei halua minun lähteväni kotiin.

Martin oli jo kotona ja tytöt ottivat nopean kylvyn. Sen jälkeen heidän piti mennä minua piiloon ja yllättää minut. Kun he siinä sitten sähläsivät jotain, Clé satutti vahingossa Alicea, joka alkoi itkeä. Alicelle tuli pieni raapaisu ja kun Clé näki sen hänkin alkoi itkemään. Siinä sitten halailin molempia ja yritin lohdutella. Lopulta kaikki kolme vain nauroi. Annoin tyttöjen käyttää kylvyn jälkeen minun aprikoosintuoksuista ihorasvaa ja molemmat olivat onnellisia.

Céline tuli kotiin ja aloin laittaa hänen kanssaan ruokaa. Sitten selvisi että hänellä on kiné käynti eikä syö kanssamme ja Anthonylla on illanvietto, joten olin yksin lasten kanssa puoli yhdeksään asti. Sanoimme pöydässä päivän trois kiffes neljästään. Se on kiva tapa. Aamupäivällä leipomiani muffinsseja oli muutama jäljellä ja Clé ja minä otimme niitä jälkiruoaksi. Martin ja Alice eivät halunneet jälkiruokaa. Clé tykkäsi kovasti. 

Puuhailimme kaikenlaista rauhallista, kuten värittelyä ja kirjojen selailua, kunnes Céline tuli. Olin tänään saanut postia, pieni paketti ja kirje. Paketti oli fammolta ja faffalte ja siellä oli Fazerin Mignon munia. Ne todella kuuluu suomalaiseen pääsiäiseen. Jaoin ne lasten kanssa. Epäilin että maku on vähän liian aikuismainen joillekin lapsille. Martin maistoi, mutta se oli hänelle liian tumma, joten sain hänen munan. Alicekin maistoi, eikä oikein tykännyt, joten sain hänenkin munan. Clé tykkäsi, mutta ei jaksanut paljoa. Céline maistoi Cléltä hiukan mutta hän ei yleensä ole kovin makean perään. Hän ihmetteli miten minä pystyn syömään niitä jopa kaksi, Alicen ja Martinin. Jokaisella on makunsa ja taitonsa. Nautin joka ikisestä haukusta.

Yritin mennä aikaisin nukkumaan koska olen vähän kipeä ja tosi väsynyt. Äitin kanssa oli aika kireä skype mutta olin iloinen kun pystyin sanomaan että kaikki paperi- ja korttiasiat ovat kunnossa. Pelasin jonkin aikaa Hay Daytä ja rauhoituin unten maille.

30.3 - Das Glück ist wiedergekehrt!

Am Morgen war ich ziemlich müde weil ich wegen der kleinen Grippe nicht so gut schlafen kann. Den vormittag schrieb ich die bloggrexte vom Wochenende und schrieb das Chickiez Rezept in meinem Kochbuch auf. Heute hatte ich endlich mal richtig Zeit mich auf das neue Nightwish Album zu konzentrieren. 

Zum Mittag gabs Cordons bleus mit Teigwaren und Gemüse. Es war wieder ein weilchen her als wir das letzte Mal cordons bleus hatten und es schmeckte uns allen dreien sehr gut. Zum Nachtisch machte Clé Alice und mir eine Schokoladenüberraschung aus Schokolade, dass sie einfach im Küchenkasten fand. Bin mir nicht hundert pro sicher ob wir dazu das Recht hatten, aber ich ließ es einfach sein und genoss genug Schokolade.

Gerade als wir dabei waren uns zu vorbereiten um wieder zurück zur Schule zu kehren, bekam ich ein SMS und einen Anruf von cice-voyages. Mein Portemonnaie ist im Bus wiedergefunden worden! Ich jubelte und sagte es den Mädels und wir alle sprangen herum und jubelten im Kreis. Wir waren schon ein wenig spät dran. Auf dem Weg sahen wir schnell Anthony, der joggen gewesen war und kam nur nach Hause um eine dusche zu nehmen. Das erste das Clé ihm sagte war: Amanda a retrouvé son porte-feuille! (Amanda hat seinen Geldbeutel wiedergefunden!). Wir kamen sehr knapp zur Schule aber beide schafften es gerade noch, puh! 

Den rest des Tages war ich nur Sonnenschein vor Freude. Ich machte mit einer Dame von cice-voyages ab wo und wann ich morgen mein Portmonnaie abholen kann. Morgen bei Mairie de Mons um 15 Uhr. Zu Hause rief ich schnell meine Eltern an um ihnen die Neuigkeiten von dem gefundenen Portemonnaie zu erzählen. Ich muss absolut den Busfahrer irgendwie bedanken. Mami meinte dass man üblicherweise Geld gibt aber als ich Anthony und Céline darüber fragte, meinten sie dass Schokolade oder ein Kuchen besser ist. Andere Länder, andere Sitten. 

Alice hatte nicht besuch bei der Orthophonistin heute Nachmittag, also war ich frei bis 16 Uhr 30, wie üblich. Wir hatten mit den Mädels abgemacht dass wir nach der Schule in den Parc de Vertfeuillage gehen, falls das Wetter mehr oder weniger ok ist. Ich habe den goûter eingepackt und habe die Trottinets zur Schule mitgenommen als ich Alice und Clé abholte. Alice spielte mit Marc und Clara als wir auf Clé warteten und tat sich weh. Dann wollte sie nur nach Hause. Clé hatte mit Filippine besprochen dass Clé Heute bis zum Abend zu Filippine gehen könnte. Als Filippines Mutter kam, sprach ich mit ihr und rufte schell Céline, die nicht antwortete, und dann Anthony an um zu versichern dass es okay war und dass jemand sie später abholen konnte. Dann waren wir nur zu zweit mit Alice den Abend. Martin kam aus der Schule, wechselte die Kleider und ging zum Tennis los.  Alice und ich spielten ein wenig im Garten. Sie wollte Wasserschlacht spielemn aber es war kallt und windig und ich verbot das. Stattdessen spielten wir "Blumenretter" und verspritzten Pflanzen, auch wenn das Wetter schon feucht war. Wir hatten aber unseren Spaß. Alice hatte Heute Ausnahmsweise viel Zeit im Bad zu bleiben, was ihr sehr gefällt. Ich lies ihr gleichzeitig ein Buch vor und dann blieb sie ein wenig spielen bis Céline mit Clé nach Hause kam und Clé mit dem Bad dran war. Alice blieb etwa 40 Minuten im Bad. Clé und ich plauderten dann viel während ihres Bads. Danach machten wir Hausaufgaben. Céline fing sofort an zu Kochen. 

Als alle bald Zuhause waren, wars Zeit zu essen. Es gab pasta bolognese und wir sprachen viel am Tisch. Es freute mich sehr als Alice den Abend aleine mit mir als einen seiner trois kiffes zählte. Meine trois kiffes (drei Höhepunkte) von Heute waren; die Neuigkeit vom wiedergefunden Portemonnaie, "Blumenretter" spielen mit Alice und Nightwish zu hören.

Ich wünschte den Kindern gute Nacht und machte mir zum Abend-dessert Apfelschnitzen mit yoghurt und nutella. Dann habe ich eine stunde mit Fabi geskypet. Es war wieder ein Weilchen her als wir das letzte Mal gesprochen hatten. 

Ich blätterte in meinen Rezeptbüchern um ein passendes Muffin Rezept tu finden, für was süßes das ich morgen für den Busfahrer von cice-voyages als bedank backen kann. Aus irgendeinem Grund hatte ich lust auf ein Bad und als kein anderer Heute Abend die Badewanne mehr gebrauchte, nahm ich mir ein echtes langes Bad. Gleichzeitig chattete und plauderte ich mit Freunden. Die Familie fährt nach Éclaibes für Ostern und ich besprach mit Céline ob ich möglicherweise einige Freunde einfach für einen Nachmittag einladen dürfte als sie nicht Zuhause sind. Ich möchte nämlich etwas spezielles mit meinen besten Freunden hier machen bevor ich zurück nach Finnland kehre und um ein wenig meinen Geburtstag zu feiern. Ich habe ein wenig dafür geplant. Sofort habe ich viele Antworten von meinen Freunden bekommen und die meisten können kommen, was mir sehr viel Freude macht.

Bevor dem einschlafen lag ich lange wach, schrieb, spielte Hay Day und hörte Nightwish. Dieser Tag war ein echter Glückstag gewesen!

29.3 - Bon appétit à la itämaisittain

Heräsin yllättävän aikaisin ottaen huomioon milloin menin nukkumaan ja kellonmiutoksen. Aloin yskimään mutta se ei onneksi tainnut häiritä Miriamia ollenkaan. Aloin pelaaman Hay Daytä. Ei kestänyt kauaa niin Luise tuli huoneeseen. Hänkään ei pystynyt enää nukkumaan. Luise ja minä kävimme leipomossa ostamassa baguette, croissanteja ja pain au chocolat. 

Minä lähdin heti 11 jälkeen koska olin sovinnut kokkaavani Hossamin kanssa hänen kämpässään. Tapasimme Wazemmes'in markkinoilla koska sieltä saa ostettua aivan kaikkea ja halvalla. Sää oli sateinen. Hossam oli jo ostanut kaikenlaista, jota hän tarvitsee. Puuttui vain mitä laittaisimme tänään. Kekkasin että voisimme tehdä kanapullia fetatäytteellä ja jotain couscousta. Hossamista idea vaikutti ihan hyvältä, sillä hän ei paljon kokkaile ja erityisesti koska hän asuu yksin. En ollut varma saako mistään Halal kananjauhelihaa, mutta Hossam sanoi ettei se ole mikään ongelma, eikä ollutkaan. Markkinoilla kaikenlaisia kasviksia, yrttejä ja hedelmiä. Esimerkiksi fetaa sai ostaa niin että näytti millaisen palan itse halusi. Hossam oli tosi ajattelevainen ja osti minulle suklaata. Minä olin tuonut vain leipää ja tuntui tosi epäreilulta että hän osteli kaikkea muuta enkä minä maksanut yhtään mitään. Hän ei antanut minun maksaa yhtään mitään ja meinasi vaan että on iloinen että joku tulee kokkaamaan jotain hyvää, haha. 😃

Menimme sitten metrolla cité scientifique'een, missä Hossamin pikku solu-opiskelijamppä sijaitsee. Kämpässä oli kuitenkin liesi kahdella levyllä mutta tilaa eikä tarvikkeita ei ollut paljoa. Pistimme sitten tuulemaan ja aloimme kokkaamaan. Improvisoin aika paljon mutta meillä oli ihan mukavaa. Oli kiva pitkästä aikaa käyttää oikein paljon mausteita, sillä ranskassa ei paljoa mausteta, vain suolataan.

Yhtäkkiä musiikin keskellä Hossamin tietokoneesta alkoi kuulua ihmeellistä arabilaosta laulua. Kysyin oliko se joku herätys vai hänen kännykkänsä mutta hän selitti että se on laulua, jota arabimaissa kuulee aina rukoisaikoihin. Odotin että hän alkaisi rukoilemaan mutta hän sanoi vain että hänestä on vain kotoisaa että kuulee sen huudon silloin kun kuuluu. Olisin halunnut nähdä rukoilun mutta minusta oli hyvä nähdä moderni muslimi ja ettei totuus kyseisestä uskonnosta ole välttämättä niin rajoitettu ja vanhanaikainen kuin koulussa opetetaan. Hossam kertoi että joskus hän kyllä rukoilee. Hän ei myöskään juo alkoholia. Vain joskus harvakseltaan kun joku tarjoaa.

Hossam epäili hiukan mitä hänen keittiössä kokkaamisesta oikein tulee ja oli tosi positiivisesti yllättynyt kun saavutimme jotain. Tuoksui ja näytti ainakin oikein hyvältä. Ja lisäkkeitä ja naposteltavaa oli markkinoilta vaikka mitä jännää.

Meillä oli oikein herkullinen ruokailu ja saimme kaikki kanapullat loppuun ja Hossam tökkäs mulle kaikkea koko ajan lisää. Olin itsekin oikein positiivisesti yllättynyt tuloksesta, sillä minulla ei ollut reseptiä. Hossam ei ollut uskoa minua kun hän kysyi reseptiä ja sanoin ettei sellaista oikein ollut. Hossam oli sitä mieltä että hän oli oppinut paljon uutta ja aikoo yrittää kokata kunnollisemmin kämpässään.

Hossam levitti lattialle hienon maton. Hän kertoi myöhemmin että sitä voi käyttää rukoismattona. Kysyin mihin suuntaan hän rukoilee kun rukoilee ja että kantaako hän aina mukanaan mattoa ja kompassia. Hän vain nauroi ja sanoi että ei. Kompassi hänellä on kämmykässä ja ei hän mattoa tarvitse, kunhan pohja ei ole oikein likainen.

Katsoimme leffan Bienvenue chez les Ch'tis ja harjoittelin Hossamin kanssa ranksaa. Jälkiruoaksi oli hedelmiä ja suklaata. Ameth (Intia), Hossamin luokkakaveri, tuli hetkeksi moikkaamaan. Hänen kämpnsä on samassa talossa. Teimme lisää  kanapalloja ja lämmitimme hänelle hiukan couscous rästejä. Hänkin kiffas kovasti ja kyseli reseptiä. Kirjoitin sen päästäni sitten paperille ja pojat halusivat reseptilleni jonkun coolin nimen. Annoimme kanapullilleni nimen "Chickiez" (chicken+cheese). Sopisimme tapaavamme kaikki kolme ja ehkä vielä joku muukin heidän kavereista keskiviikkona mahdollisesti paistamaan crêpekesjä.

Chickiez

400g minced chicken

3 eggs

2 onions (chopped)

Dash of milk

Lots of spices (curry, chili, ginger, pepper, salt...)

200 g feta cheese

(Oil for frying)

Mix everything together, except the cheese. Roll balls of th meat mixture and put feta inside each ball. Fry in a pan on low temperature until they are well cooked or bake in oven in 225 *C for 10 min. Serve for example with vegetables and couscous/rice.

Hossamilla oli illalla joku tapaaminen ja hän saattoi minut samalla bussilleni. Kun tapaa paljon ulkolaisia iskee hirveä hinku oppia uusia kieliä. Tällä hetkellä elämän aikana haluaisin oppia vielä ainakin kiinaa, arabiaa ja epanjaa. Ei mikään helppo tavoite mutta kaikkia ei tarvitse oppia puhumaan sujuvasti. Hiukan perustoja vain.

Ulkona tuuli tosi kovaa. Kuuntelin bussissa Nightwishin uusinta levyä, Endless Forms Most Beautiful, ja iski hirveä hinku oikein huudattaa musiikkia korvissani ulkona tuulessa. Jäin bussista pois pari pysäkkiä aikaisemmin ja huudatin Nightwishia. Kotona oli soppailta ja kaikilla oli paljon kerrottavaa, sillä en ollut paljoa viettänyt aikaa kotona tämän viikonlopun aikana. Kävin ssanomassa hyvää yötä ja antamassa yöhalin kaikille lapsille huoneissansa ja menin skypettämään äitin ja isän kanssa. Minulla oli paljon pölötettävää mutta olin aivan rättiväsynyt ja hiukan flunssainen. Viikonloppu on ollut tosi hyvä! Vaikka olinkin jo tosi väsynyt, ajatukseni pyörivät liikaa ympäriinsä ja nenä oli tukossa, joten nukahtaminen ei ollut helppoa.

28.3 - DALF provet äntligen över!

Även om jag hade väckarklockan och ringa först klockan 8, hade jag luggit vaken redan sedan 7. Jag hade sovit oroligt och var lite nervös för DALF provets talade del. Det var ännu rätt tyst i huset och jag smög ner till köket för att laga morgonmål. När jag skulle lämna huset, blev kag skrämd när Anthony plötsligt kom in igenom dörren. Han hade redan varit ut och springa. Jag tog buss 87 till Tourcoing och därifrån metron till Fort de Mons, varifrån jag sedan gick till Université Lille III.

På anslagstavlan vid ingången till universitetet stod det till vilken våning man skulle ta sig för DALF proven och sedan skulle man hitta ens namn vid något av klassrumsdörrarna. Som tur fanns där en kvinna som hjälpte vid behov. Man skulle sedan bara sätta sig utanför ett av klassrummen och vänta. Jag blev inkallad i rummet prick 10 och där satt en man och en kvinna. På bordet låg upp och ner tre papper, av vilka man skulle välja två, som man fick se på. Av dem skulle man sedan välja det ämne som tilldalade en mest. Ingendera verkade riktigt tilltalande och jag valde smått osäkert Télétravail (distansarbete). Kvinnan förklarade väldigt snällt hur proceduren skulle gå till och sedan blev jag skickat till ett rum med många andra, som förberedde sina tal. Jag hade en timme på mig att förbereda presentationen. Jag läste systematiskt igenom dokumenten och anteckande på samma gång. Ju mera jag läste igenom pappren, ju säkrare blev jag på mitt ämnesval. Det var viktigt att ta med egna idéer, tankar och erfarenheter och jag tog mycket exempel av pappa och utvecklingen av distansarbetet i Finland. Pappa har hållit på med distansarbete och videokonferenser. Jag kom på mycket för-och nackdelar med distansarbete. Fördelar, bl.a. möjligheten att planera sin dag, frihet att välja sin arbetsort, slippa transporttider, mera tid med familjen, idrott, matlagning, minskad stress och trötthet bland arbetstagare, ökad tillfredsställelse och effektivitet i sitt arbete... Nackdelar, bl.a. Kunna skilja på arbets- och privatliv, kan man lita på att arbetet blir gjort, isolering från sociala livet...

När den ena timmen var över, blev man inkallad i presentationsklassrummet igen. Det var lite pinsamt eftersom jag hade näsan lite i stock och jag stammade och sökte ord ibland. Annars tycker jag att talet gick helt skapligt. Juryn sade åtminstone att det var väldigt informativt och de ställde frågor angående ämnet i slutet. Lättnaden var otrolig efter presentationen. Nu var det äntligen över! Jag gick och frågade när man får veta resultaten och de borde komma på e-post efter påsken. Ifall jag klarat provet, kommer diplomet först om tre månader. 

Tillbaka tog jag metron från Fort de Mons till Gare Lille Flandres, därifrån jag tog vanliga buss 86:an till Linselles. Medan jag gick till metron kunde jag inte sluta le för jag var så nöjd över att ha provet bakom mig. I bussen började jag lyssna på nya Nightwish albumet Endless Forms Most Beautiful. Det är nog fantastisk musik.

Hemma frågade Céline genast hur det hade gått. Anthony och Martin hade just åkti iväg till Martins tennismatch och Céline och flickorna vilade framför tv:n tills flickorna skulle till sin redskapsgymnastik. Jag värmde åt mig gårdagens pizzarester och chattade med kompisar om veckoslutets planer. Sedan råkade min familj just vara aktiv på skype och vi pratade en liten stund. Jag tillät mig själv myki finsk choklad och spelade Hay Day. Sedan tog jag en dush och började packa iväg mig för veckoslutet. Céline gick just och söka flickorna från redskapsymnastiken när jag också lämnade huset tills imorgon och vi önskade båda varandra ett trevligt veckoslut.

I Lille gick jag först snabbt till Euralille och pota på Desigual saker förrän jag träffade Sebastian utanför Gare Lille Flandres. Vi gick tillsammans till République till ett Emmaüs loppisevenemang. Det var i en gammal järnvägsstation, som omrenoverats till ett utrymme för olika evenemang. Tillsammans talade vi tyska, franska och engelska blandat medan vi gick omkring och tittade på gamla och nya saker, som olika välgörenhetsorganisationer sålde. Det var riktigt kul.

När Sebastian tog sig hem, gick jag till Carrefour för att vänta på Miriam. Hon kom med bussen från Linselles och sedan gjorde vi inköp för att laga middag hos Luise. Vi hade planerat tillsammans alla tre att vi skulle till Luise och övernatta hos henne. Vi tog metron till Pont de Bois och gick därifrån till Luise. 

Väl framme hos Luise började vi slaga mat, canneloni med spenat och ricottafyllning, tomatsås och mycket ost. Monique, husmodern var hemma och kom glatt och babblade med oss. Adam, Luises pojkvän kom också om en stund. Vi åt alla väldigt gott med vin och allt och njöt. Vi satt alla i evigheter vid bordet och förbättrade världen. Till efterrätt lagade Luise en supersmoothie. Monique gick sedan och lade sig men vi blev uppe och pratade och drack. Miriam framför allt hällde i sig lite väl mycket vin.

Senare bestämde vi oss för att gå ut och vi sprang för att hinna ta sista metron till Lille. Olyckligtvis missade vi den med några minuter och sedan började vi fundera på alla möjliga olika möjligheter. Vi väntade en stund på någon buss men blev trötta på att vänta och lyckades få lift med en trevlig ung kille till centrum. Som tur var vi fyra personer med Adam med oss. 

Vi fick skjuts helt till Solferino, där alla barer och klubbar finns. Miriam mådde redan väldigt illa och vi hann inte mycket förrän hon redan spydde. Förståelogt nog ville hon sedan bara hem. Hon hade redan varit ut igår och var väldigt trött. Vi funderade på olika möjligheter men kom fram till att det bara var bäst för oss alla att ta oss hem. Adam gick hem till sig och Miriam, Luise och jag tog nattbussen till Pont de Bois. 

Under dagen hade jag behövt betala för fem färdar med mitt busskort och började ha slut på resor på kortet. Tidigare på dagen hade jag försökt ladda kortet men eftersom jag inte hade jämna pengar för automaten och inte heller ett bankkort, kunde jag inte ladda det. Jag trodde att de kvarvarande resorna ännu skulle räcka för idag tills jag har växel, men sedan hade jag inte längre resor kvar för nattbussen och just då kom kontrollörerna. Jag hamnade på plikt och det stör mig otroligt mycket eftersom jag inte alls hade haft som avsikt att fuska. Kontrollörerna var på väldigt dåligt humör men jag skulle faktiskt inte vilja ha deras arbete klockan tre på morgonen. Jag har inte haft någon god tur på sistone, Luise hade inte heller betalat men bredvid sig hade hon en kille, som gav henne snabbt sitt kort och hon kom igenom. Hon hade faktiskt tur! Miriam satt bredvid mig och spydde i sin famn och somnade. Nattbussen var ingen angenäm upplevelse. Klockan två ropade busschauffören och vakten att klockan nu plötsligt var tre. Jag hade inte ens kommit ihåg att det var idag som sommartiden började.

Hos Luise hade Marie, flickan i vår ålder hos hennes värdfamilj, had just kommit hem från jobbet när vi kom. Miriam gick nästan genast och lade sig efter att hon lite bytt om. Vi båda sov i Luises rum och Luise sov I Moniques rum. Monique och Marie sov tillsammans inatt. Jag var verkligen trött men på ett obekant ställe med en massa skumma ljud brukar jag ha svårt att somna. Kvällen hade varit helt super! Det var mot natten som allt började gå snett. Jag har lärt mig av mina misstag. När jag är för trött, börjar jag bara hosa och resultatet blir nödvändigtvis inte alltid bra.

27.3 - Vendredi Pizza

Alice est venu me faire un calin dans mon lit ce matin. Mon reveil n'avais pas encore sonné mais j'étaits déjà reveillée. J'ai souhaité une bonne journée aux parents et les filles. Soudain, je me suis rendu compte que c'est aujourd'hui que Nightwish sors son nouvel album. Je ne sais pas encore quand et comment je vais pouvoir l'écouter.

Je suis allée à DIA pour faire des petites courses car ce soir je voudrais faire un crumble aux pommes. 😋 

Ce midi était plus tranquille qu'hier et même très agréable. On a fini à manger assez tôt et on avait alors des temps pour faire quelque chose. Les filles ont construit une "cabane" dans la salle des jeux. Je les a fait une "surprise vendredi", avec quelques bonbons que j'ai gardeé et elles étaient très contentes et on est tous ensemble restée dans la cabane. Puis on a dû faire un peu d'anglais avec Clémentine parce qu'elle a eu une évaluation cet après-midi.

Après avoir déposé les filles, j'ai pris le bus pour aller à Paul à Marcq-en-Baroel. Là, on s'est rencontrée avec Iara et Sofía (Espagne). Tous les deux ont été environ 15 min en retard, typique espagnol... J'ai pris un gaufre au nutella et les autres du café et on est restée jusqu'à 16h, quand tout le monde a dû rentrer pour recuperer les enfants. C'était chouette de se voir au moins rapodement. On a beaucoup parlé de nos avenirs et qu'elles auraient envie de rentrer et s'arrêter avec le boulot d'au pair.

Je devais me depêcher pour chercher les filles mais je n'étais pas en retard. On est restée un peu avec Marc et Clara et puis, on est rentrée. Ce soir tous se n'est pas mal passé. Apres le goûter Clé et moi avons fait de la solfège et puis on a écouté de la musique et dansé. 

En prenant le bain, les filles m'ont fait quelques "surprises". Elles se sont vite lavées mais après elles se sont cachées quelques fois, ont lancé des vêtements sales autour la salle de bain, fait du basard, dansé et puis rangé. En même temps j'ai juste joué à Hay Day avec Martin et après quand Céline est rentrée on a aussi joué au ping pong. Avec les enfants j'ai voulu regarder Les Moomins sur la Riviera mais je ne suis pas y arrivé de trouver une bonne version en français sur internet. Céline et Anthony avaient fait des cours et on a commencé à faire des pizzas maison. C'était une belle activité en famille et a pris longtemps. On s'est régalé.

Tout le monde était longtemps reveillé. Plus tard je m'ai fait des bananes grillées et a chatté, écouté de la radio et téléchargé le nouvel album de Nightwish par iTunes. Je ne me sens pas encore trop nerveuse même si c'est demain matin ma épreuve d'oral de DALF. C'est la dernière partie et après c'est fini. La seule chose que je peux encore faire est au moins d'essayer de dormir assez.

26.3. - The last month begins

During the whole morning I wasn't doing anything special, just writing, chatting, finishing to glue some recepies in my recepie book and then I went out for a short walk before picking up the girls.

The lunchtime was the worst for a long time today. When I took the girls home from school, It was rainig hardly. At home both didn't tidy up their stuff as they're usually supposed to do. I had to comment repeatedly until it got done. For lunch I did wok and the girls came already to drink and have some bread in the kitchen. Chiefly Clé did a huge mess and was complaining all the time and I asked, told and finally shouted her please to leave the kitchen. As answer she just screamed and behaved like the worst teenager. It took some time before I had forced her to calm down in the playing room. It was horrible... And then I had to have a strict discussion to explain her why I did as I did and she admitted that she had behaved very badly and told me she was sorry. Well, then I just finished cooking and the wok succeeded very well. At the table it was Alice's turn to be the one to mess around...

When we went back to school we saw quickly Anthony pass by. During the afternoon I did some excercises for the last part of the DALF on Saturday. I read some documents about the environmental problems, answered some questions about the subject and made a speech of about 15 min according to the information in the documents and my own ideas. I also chatted a bit with my parents and activated on internet some of my new memberships cards.

In the evening Alice was really energetic and kept on messing around and not listening to what I say. During and after the goûter I did the homework with Clé and also some solfège excercises. She did very well. Martin was sitting downstairs watching football on the computer and had his goûter. The girls wanted to do fishes for the first of April. I didn't first get the point with the fishes but according to the kids, it's a custom to stick fishes on people's backs on the first of April. I told the girls that we'll do the fishes after the bath and they took a recordfast bath together. I praised them and we went to craft fishes. I drew with a marker borders and the girls coloured. While they were colouring, Martin and I played ping pong. 

Anthony came home a bit later and I had promised to start cooking dinner. Céline would come home late. Tonight we had salmon and I did some potatoes and carrots in the oven and a salad. Then we also had some rests. It took forever until the girls had finished tidying up in the playing room. Anthony had to tell them repeatedly and it was already late. I helped out to put the girls to bed and then I also started to calm down. I skyped with fammo and faffa for a long time, which was relaxing. Alice came to my room brcause no one had put on the evening story on her stereo. She has been kinder with me lately.

I went to sleep just afte 10 pm but then I started coughing again so I played hay day for a while. Céline came home around half past ten.

25.3 - Mercredi fantastique

En me réveillant à huit heures quand le reveil a sonné, les filles sont descendu et ont frappé à ma porte. Elles m'avaient fait une belle surprise et étaient déjà habillées et coiffées. Anthony était juste en train de partir. J'ai permis aux filles de regarder un petit dessin animée sur mon iPad et je me suis préparée. C'était bien qu'on n'a pas dû trop se depêcher. Nous sommes quand-même arrivées trop tard à la solfège mais le professeur, Mathieu, n'avait pas mal de retard, 10 min, alors on l'a attendu.

Dehors il pleuvait toute la matinée. Alice et moi sommes rentrées à la maison pour le temps du cours de Clé. Alice a dû ranger son "mur" de paquets après le petit-déjeuner et puis on a construit un mur avec des legos jusqu'à ce que nous sommes allées chercher Clémentine. On est allée a pied pour rammener des parapluis. En rentrant nous avons fait un bouclier avec nos trois parapluis. Les filles ont juste pu continuer le dessin animée de ce matin et tout à coup, Mamou, Papou, Valerie et Théo sont rentrés. Martin est rentré très content des notes qu'il avait eu aujourd'hui. Anthony est aussi rentré ce midi car il avait rendez-vous chez le kiné. D'abord j'ai papoté avec eux et après manger des pâtes bolognese je suis restée longtemps dans ma chambre en collant des recettes en ecoutant la radio. 

En fin d'après-midi je suis allée à Lille. Je me suis occupé de refaire quelques cartes de fidelité à Euralille. Puis, je suis allée voir Luise (Allemange). On s'est vu à la cité scientifique et est marché chez elle en passant par carrefour pour achèter des ingredients. Elle habite à Villneuve d'Ascq avec une famille d'accueil, une mère et une fille. Elles, Monique et Marie, sont supersympa! Luise et moi avons commencé à faire la cuisine. On a fait une quiche aux courgettes et fromage de chèvre et j'ai fait mon crumble aux pommes pour le dessert. Je l'a modifié un peu en ajoutant du speculoos à tartiner dans le crumble. Monique était fasciné que j'ai mis des flocons d'avoine et pas trop de beurre et du sucre dans le crumble. J'utilise juste la recette que j'aifait souvent en Finlande. La quiche était délicieuse! Le crumble on a mangé avec de la glace au speculoos et nous n'avons pas trouvé des mots pour cette combinaison merveilleuse. Marie, la fille de 18 ans, n'a pas mangé avec nous mais Monique oui. On s'est régalée. Elle m'a dit que je suis bienvenue quend je veux.

Luise et moi sommes parties pour le rendez-vous de Winesday un peu en retard. On a pris le métro de Pont de Bois à Rihour. Là on a rejoindu les autres au Métropole. Il étaient assises dehors. Il y avait Laura (Angleterre), Claire (Australie), Sebastian (Hollande), Miriam (Angleterre), Gabby (USA) et plus tard aussi Pat (Espagne), Iara (Espagne) et une amie de Sebastien qui va être au pair en Angleterre l'année prochaine. C'était très sympa et on était nombreux!

Gabby, Miriam et moi avons pris le dernier bus pour Linselles à 22h30. Céline était encore reveillé en bas devant la télé quand je suis rentrée. 

Il était déjà tard et je voulais juste dormir mais j'ai beaucoup toussée quand je me suis allongée dans mon lit. 

Aujourd'hui il y a encore exactement que un mois avant que je rentre en Finlande. D'une coté je suis heureuse de rentrer et revoir ma famille, mes amis et de retrouver la vie normale. Mais de l'autre coté je suis un peu triste car j'ai eu une expérience irremplaçable avec des gens et des connaissances adorables qui vont me manquer.

24.3 - Allt i ordning

På morgonen bestämde sig Anthony med flickorna överraskat att de skulle äta i kantinen. Jag hade inget emot att de åt i kantinen men inte heller om de skulle ha varit hemma. Förmiddagen var jag först lugnt och åt morgonmål, varefter jag ringde polisen i Roncq och frågade hur jag skulle ta mig till väga p.g.a. min försvunna plånbok med viktiga papper. Jag åkte iväg till Roncq polisstation för att ordna upp vissa papperssaker. Det var igen ett litet äventyr att hitta fram med bussar jag aldrg åkt tidigare men jag tycker om sådan spänning.

Personalen på polisstationen var väldigt hjälpsam och jag fick en deklaration på försvunnet gods, som jag behöver när jag ansöker om andra papper. De har mina kontaktuppgifter och om min plånbok av något under skulle dyka upp, kontaktar de mig. Jag besökte också Linselles kommunkansli och lämnade dit mina kontaktuppgifter. Hemma värmde jag rester åt mig själv och fortsatte sedan med att ringa omkring och skicka e-post för att ordna upp livet. Det kändes riktigt skönt att få betjäning på sitt hemspråk då jag ringde finska ambassaden. I eftermiddag skötte jag veckostädningen och gick sedan snabbt via posten. Senare skypade jag länge med mamma.

Förrän jag gick och hämta Alice och Clé, packade jag le goûter och en smurf seriebok att ta med till musikskolan. När vi tog oss till Clés körlektion, hade var och en en trottinet. Det daggregnade hela tiden så Alice och jag blev bara en liten stund och leka ute och satt sedan inne mot ett batteri bredvid körklassrummet och läste smurfboken. 

Hemma satt jag Clé omedelbums i badet eftersom hon kissade på sig just vid hemdörren. Hon var sedan på väldigt irriterat humör och allt verkade vara mitt fel. Alice och Martin satt på vardagsrumssoffan och spelade på iPad. När Anthony kom hem, började han genast laga mat. Céline och jag lagade musikteoriläxor med Clé men sedan gick jag och pynjade med mitt tills det var mat. Vi åt ratatouille och den goda korven.

Jag läste färdigt godnattsagan vi började på igår med Clé och sade godnatt åt ungarna. Jag babblade ett gott tag med Emilia och det gjorde väldigt gott. Man får ut allt jomande och det kommer bara bra tankar i stället. Sedan tittade jag färdigt episoden av Fais pas si, fais pas ça, som jag hade börjat på igår kväll och klippte och klistrade recept. Det irriterade i halsen och jag hostade en hel del men det lugnade sedan ner sig och jag fick sömn.

23.3 - Tyttö- ja kukkarojahti

Aamusuihkun jälkeen olin onnellisena aamupalalla. Kotona oli siemenleipää, joka on peruspatonkia tummempi, ja sokeroimatonta rahkaa, jes! Aamupäivän etsin kukkaroani ja tein harjoitusesitelmän. Lauantaina minulla on DALFin viimeinen osio, puhe ja keskustelu. Aiheen saa tietää vasta paikan päällä ja sitten puhe valmistellaan siellä annettujen dokumenttien perusteella tunnissa. Sen jälkeen pidetään noin 15-20 min kestävä puhe ja keskustellaan jonkun juryn kanssa.

Hain tytöt ihan tavallisesti koulusta klo 11.45. Tuntui että siitä oli ollut jonkin verran aikaa kun olin viimeksi ollut ihan tavallisesti tyttöjen kanssa. Molemmat olivat heti aika vauhdikkaalla tuulella. Ruoaksi lämmitin vain lihapullia kastikkeessa ja paistoin perunoita.

Iltapäivän aikana kirjoittelin, chattailin kavereiden kanssa ja menin sitten hakemaan Alicen orthofonistikäynnille. Sillä välin soittelin sinne tänne ja kyselin kukkarostani. Tilanne stressaa minua todella.

Kotona Alice ja minä pakkasimme goûter'n mukaan ja menimme hakemaan Clén, jonka jälkeen menimme puistoon, parc de vertfeuillage. Sää oli ihan kiva ja söimme siellä välipalaa ja leikkisimme hetken ja menimme sitten kotiin. Kotimatkalla oli kaatumisia ja itkua, hohho... Martin oli jo kotona ja lähti pian jalkapalloharkkoihin. Tytöt olivat tosi rauhattomia ja minä suutuin. Kun tilanne rauhoittui, halasimme kaikki kolme ja menimme sohvalle kainaloittain lukemaan sarjakirjaa. Sitten oli aika mennä pesulla. Kun Alice oli kylvyssä, Clé luki meille lukuläksyjään. Tytöt halusivat tehdä minulle yllätyksen ja suljin silmäni. He valmistautuivat tosi nopeasti kylvystä ja menivät piiloon. Minulla kesti kauan löytää heidät. Kuljin ympäri taloa ja järjestelin samalla. Lopulta löysin heidät minun huoneessani kun he hyppäsivät vaatekaapista ulos. Meillä oli hauskaa. Jatkoimme sarjakirjaa ja Céline tuli kotiin.

Kun Martin ja Anthony saapuivat, oli ruoka. Céline oli tehnyt ihanaa kermaista kana-sieni kastiketta. Jälkiruoan hälkeen rullasin ulos keittiöstä. Luin illalla Clélle iltasadun ja juttelin Alicen kanssa ja rapsuttelin hänen selkäänsä. Hän rakastaa sitä. Mieleeni tuli kuinka minäkin niin nautin kun äiti tai isä krapsuttaa enne nukkumaanmenoa. Alice oli tosi pehmeä kanssani nyt illalla. Taisi tehdä ihan hyvää etten ole ollut paljon kotona loppuviikosta. Myöhemmin kun olin jo honeessa ja puhuin puhelimessa, Alice tuli kysymään minua koska hänelle oli unohdettu laittaa korvatipat. Hän halusi syliin ja menimme sotten alakertaan ja Anthony laittoi hänelle tipat ja vei hänet takaisin sänkyyn.

Chattailin sitten vain ja aloitin katsomaan yhden jakson Fais pas si, fais pas ça. Olin tosin aika väsynyt ja katson sen huomenna loppuun.

22.3 - Socialt liv och kultur, tack!

Det var inte så lätt stt försöka sova länge eftersom barn normalt har ljud för sig. Flickornas kompis Euralie, Anthonys guddotter, var här övernatt. Under förmiddagen chillade jag bara på mitt rum och gjorde inget särskilt. Jag försökte få tag på folk som hade sagt att vi kanske skulle kunna träffas idag. Céline gick med barnen till biblioteket och Anthony ut och springa, d.v.s. jag var ett tag ensam hemma. Céline hade lagat lasagne och begärde mig stänga av ugnen när det var klart. När alla hade kommit hem hade vi supergod lasagne till lunch. När jag sade att jag just sku åka iväg till Lille, skrattade Céline bara och konstaterade att jag inte behöver mycket vila. På veckosluten vill jag träffa vänner och uppleva nytt. Min mamma har sagt att jag antagligen kommer ha det väldigt långtråkigt tillbaka i Finland, vilket jag nog inte alls tror på.

På eftermiddagen åkte jag till Lille. Först träffade jag Hossam (Egypten), som jag träffade vid filmprojektet förra veckoslutet. Vi gick och se på Slam Poesi, där en vår vän Theresa (Tscheckien) som vi också lärde känna förra veckoslutet, uppträdde. Oriane (Frankrike), en geografistuderande i Lille, kom också med oss. Hon och Hossam ska göra ett "franska-engelska utbyte", konceptet kallas tandem, för att förbättra båda språken. De träffades här nu för första gången. Slam poesi evenemanget var nära metrostationen Porte d'Arras. Det var en riktigt vyutvidgande upplevelse. Thersas uppträdande var faktiskt fint men när det fortsatte med öppen scen gick vi därifrån. 

Jag skulle fara på kaffe för att fira Tias födelsedag. Hon fyller egentligen år imorgon men vi skulle träffas idag i Notting Hill. Hossam kunde också komma med. Det var ingen annan som hade meddelat att de kunde komma och Tia hade satt meddelandet först idag på facebook. Jag ringde runt och fick Iara och Pat att komma också. 

Vi hade sedan en väldigt trevlig seneftermiddag. Jag hade en varm bit chokladkaka. Tia var väldigt nöjd över att vi kunde träffas så här och tackade för att jag samlat ihop gäng. Vi stannade alla länge och bara babblade tills stället stängde klockan 19. Pat måste gå lite tidigare. Jag hade sista bussen 19.30 och de andra väntade med sina skjutser tills jag hade min. Vi hängde en stund utanför stationen och nere vid metron förrän alla tog sig hem.

(Jag, Tia och Iara framför Gare Lille Flandres)

(Jag, Hossam, Tia och Iara framför stationens upplysta fontän)

Lindsay (USA) råkade vara i samma buss 86 som jag. Det var kul att ens snabbt kunna träffa henne också eftersom hon åker hem på tisdag och vi knappast hinner träffas mera. Vi sade farväl och jag önskade henne god fortsättning. Det här är den tråkiga sidan i au pair livet och allmännt i livet. Vissa människor kommer och går.

Hemma hann jag just passligt till kvällsmaten. Slutet av den här veckan har jag inte varit mycket med familjen. Nu på kvällen hade jag lite tid att umgås med dem. Barnen gick snart och sova och jag önskade dem godnatt. Jag skypade kort med Emi och sedan med mamma och pappa. Ikväll var jag väldigt trött.

21.3 - Amsterdam with Tia

This night I slept anxiously and had a very broken sleep. Tia told me that she had the same problem. We were tiptoeing not to wake up the family and prepared ourselves. We left the house at 5.05, walked to the tram at Faidherbe and took it to Tourcoing centre. There we jumped on the metro 2 to Gare Lille Flandres to get the metro 1 to 4 Cantons, where the cicevoyages bus to Amsterdam was waiting.

We got awesome places in the doubledecker bus on the second floor in the front. Behind us we had two nice Tunisian guys, who we were talking to in the beginning. The bus host came to give us a paper with information about Amsterdam and some papers to sign, including one to confirm you won't take any drugs or bring them to the bus. During the ride we were just chatting, snacking, listening to music, Tia was reading and I writing and trying to sleep a bit, without any big success.

We arrived in Amsterdam just after 10 and then we had the whole day time until 19.30. We weren't considering to visit any museum because they were all very pricey. Instead, we had a new city to discover and still only one day time. We began by going to a tourist info to get a map and so there we went.

To start we mainly visited all kinds of tourist shops. Tia bought souvenirs for her family and I was very keen on the tasting possibilities of dutch waffels or gouda cheese as a huge cheese friend. Mainly we just walked around, admired the buildings and the channels and visited a lot of shops and all snack and coffee places. 

We stopped on a place where you could "build your own Frozen Yogurt". You take the froyo from tubes with different tastes and ajust then toppings according to your taste. There was a lot of choice and you payed after weighing the cup, 2.25€/100g. It was a very smart concept.

We walked around in shops and in an expensive shoppingcenter a women tried to sell me a 90€ acne cream.

There were bikes and bicycle le roads everywhere.

We walked through the red lights quarter. There was a lot of sex shops and people in light clothes posing in the windows. You weren't allowed to photograph in that area.

While trying to find a not too expensive crêpe or waffel place, we found by mistake an incredible place where you could get them both and chocolate kebab! That was totally something new and we had to try it. Instead of kebab meat, you got chocolate flakes, which were scratched similarly from a round turning block of chocolate as the kebab meat normally. The taste was like a piece of heaven!

The legality of cannabis was very obvious here. There were coffee shops, where you could get hand of drugs, in every corner and in many different forms.

(Cannabis biscuits with different flavours)

(Holding cannabis chocolate and cannabis tea in my hands felt very weird)

We tried to have small breaks every now and then to rest and snack and it was also necessary for Tias back. 

I bought home some cheese and stroopwaafels (syrup waffels) and chocolate for Tia and me in a supermarket called Albert Heijn.

We visited a very cute vintage shop in a cellar but unfortunately all the cool boots were in the size 37. As a result of travelling with a huge book fan, we obviously visited a few book shops. There were a few english book shops with very good books for nice prices.

On a tiny market lane I heard a couple speaking finnish. I had to ask them something just to be able to talk live some finnish. Afterwards I got very emotional. I couldn't have expected that you start missing and appreciating your own languages while being abroad for a long time.

Amsterdam has also its china town. We visited a chinese temple.

In the red lights quarter when it got darker we didn't stop anywhere except at this window which was just a bit funny...

After the shops had closed around 18, we decided head somewhere close to the meeting point and go and have a drink. It was a nice way tho end the day in Amsterdam.

The bus was a bit late but we still got the same places as on the way. During the bus ride we finished all the rests of our packed lunchbags and got to see the movie, Intouchables, which is about a dark man having to take a job of taking care of a handicapped man. In the beginning he hates the job but then they get friends. All the others who had taken care of the handicapped man had only stood the job for a short periode. The movie is touching and based on a real story. I liked it a lot. 

Many people were sleeping during the hometrip but Tia and I just chatted after the movie. We arrived at 23 o'clock back at 4 Cantons and took the metro to Gare. At Fives there was a ticket control and I hadn't bothered to validate my card just because of stupidness and tiredness and that's always when it happens... I just gave my card as usual and as the controller checked it, he said, Il n'y a rien (there's nothing). I pretended not to speak french and explained in english that I had charged my card. The guy just beeped something with the controlling machine and mumbled, c'est bon (it's allright). I think he just wanted to go home and noticed how tired and confused I seemed. I had really good luck but didn't feel well at all afterwards. 

At the gare Tia had just a tram home but I had still to wait for an hour for my bus at 00.30. She doubted to leave but I just told her to go. First I stayed at the metrostation because there were at least some people, controllers, policemen and drunk people... I don't like being alone in Lille at night. I decided to try with MacDonalds, which was unfortunately closed but then I got to sit in KFC until I had to leave for the bus.

In the bus I put on my headphones and listened loudly to music to stay awake.

I'm very tired but happy about having passed an amazing day with awesome company. Tia and I had a lot of fun, new experiences and a great time. The trip and money was totally worth it!

20.3 - The DALF C1 exam

When my alarm rang, I woke up from deep sleep but when I remembered what day it was today, I didn't feel sleepy at all anymore. Today I had the DALF exam, listening comprehension, reading comprehension and writing production, I had been working for a long time. I got up first of all and tried to be as quiet as possible. Soon though Anthony got up and woke also up the girls. I was downstairs having breakfast and suddenly Clé came running to me. She wanted to see me and wish me good luck before I left. Very cute of her. I saw Anthony too before I had to leave to the bus that left at 7.35. Céline was today still staying at home with Martin. 

I got some messages from friends wishing me good luck, whick really warmed my heart. At Gare Lille Flandres I took the metro line 2 to Fort de Mons and walked to the university. When I found the right place people just started entering the classroom. I got just in time, which was good so I didn't have time to get too nervous. Everyone had an own seat number and next to me I had a girl, Eva, who's also an au pair. I have never met her before but some of my friends know her. She did directly recognize me and asked if I'm Amanda. We changed a few sentences before the exam and wished each other good luck.

The exam began with the compréhension orale. I understood almost everything but in some points it just went too fast so I didn't have time to answer and memorise everything. In the compréhension des écrits i believe I did pretty okay but I took a lot of time to do it. The last and the most difficult part was production des écrits, where you had 2h 30min to write an summary of two documents and an argumentative essay, both around 240 words. The documents were about the success of novels and the influence different kinds of litterature has on our emotional intelligence. The essay excercise was to write to a website about the pedagogical importance of litterature and the importance of reading many kinds of lecture. For the essay I didn't have enough time so I started just writing without doing a plan. I finished all parts but didn't have enough time to read through everything. 

After the exam of four hours and having handed in the exam, I felt very lighted. It was difficult but not impossible. I really hope that I passed the exam.

We had decided to meet up with Iara and Pat in Lille after my exam. We went to café, So good, close to Gare Lille Flandres. I had a raclette burger with breaded chicken and lots of cheese. It was heavy but delicious! We had a lot to talk about since we hadn't met for almost two weeks. Last weekend the girls were to Berlin and I was joining the film shooting project. Pat had to leave to ge to work but Iara was also off the whole day so we still stayed for a while. We went to carrefour to buy some snacks and went then home.

The bus took me 45 minbecause there was lots of people. At home I had an hour to prepare everything for sleeping over at Tia's place and go to Amsterdam tomorrow, take a shower and eat quickly something. My family was going to Pizza Pai and they dropped me on the way at Tia's.

At the Moulin's everyone came very welcoming to say hi. I had a dessert here, my favourite yaourt, natural fromage frais mousse. Tia, Ann-Cathrine and I sat downstairs at the kitchen table for a long time chatting. Ann-Catherine fed me with chocolate and speculoos.

Upstairs in Tias room we were googeling and planning for tomorrow and just calming down. There was a madras and a sleeping bag for me to sleep on. We went relatively early to bed because we have to get up at 4.30 tomorrow morning. 

19.3 - Henna with Tia

My plan was actually to sleep in a bit in the morning but I just couldn't. Martin was ill and stayed at home today too. Céline took the advantage of having the right to take off when one of her children is ill so she was off the whole day. In the morning she also had a sore throat and felt a bit tired, so it wasn't probably that bad to stay at home. But this meant that I was off the whole day. I could prepare myself a bit for my exam tomorrow and just do something totally different.

I scratched off all the dry henna from my skin and the outcome wasn't that bad at all. I think it's unbelievable that you can do something like this without any chemicals or colours. The Henna I used is 100% natural.

When I went downstairs, Martin was in the livingroom in front of the tv and Céline was still in her bedroom. Well, I had breakfast alone, cleaned in the kitchen and read some news. Soon Madame Cathry came to do the weekly cleaning. The morning was really calm.

For the day I went to Tia. The easiest way to get to her place is by bike. I had promised her to do her some Henna as a "birthday gift" but wasn't really sure about my skills. Eric, Tias host dad, was working  distance from home but we just stayed in Tias room and in the kitchen on our food breaks.

Henna takes a lot of time but is very fun to make. We just chatted at the same time. I made Tia her Henna and she seemed very happy about it. She also made me an anchor in my neck and some figures on my hand. We had fun!

Céline and Martin were both at home when I came and Céline went soon to take home the girls. We all had the goûter together and I stayed with the kids while Céline went to Martins school, La Croix Blanche, to get his homework. Meanwhile at home we got visit by Martins mate, Paul-Adrien, who came to bring Martins homework. I quickly called Céline to tell her that the homework was already here if they were looking for it at school. Luckily she could get the homework from today because Paul-Adrien had brought the ones from yesterday.

Clé, Alice and I had a lot of fun playing cool youngsters and then I did homework with Clé. She had some excercises where she had to cut pictures in magazines and glue them in her excercise book. We looked through a lot of my Demi and Me Naiset Sport magazines. Céline started cooking and took then care of Alices bath and then I stayed with Clé during her bath. Always in between when I had a calm moment, I tried to read something for the DALF but didn't exactly know anymore what I should have focused on the last day.

Tonight Céline cooked Blanquette, lamb meat with carrots and mushrooms in bechamel sauce. It was surprisingly good! For dessert I made myself a grilled banana. 

I went to tell the kids goodnight and decided to go to sleep early to be in form for the exam. In the evening I was a bit nervous for my exam tomorrow and I just felt to speak with someone close so I tried to contact my parents and some friends without great success. Then I remarked that Anton was online on skype and succeeded to contact him. It really calmed me down to talk about this and that with him. Now the best thing to do is just to try to get a proper sleep.

18.3 - Sairaita lapsia ja Winesday

Alice ja Céline lähtivät aamulla kliniikalle Alicen korvaoperaatiota varten. Vaikka ikää Alicella on vasta viisi vuotta, hän ymmärtää oikein hyvin että toimenpide on ihan vain hänen parhaakseen. Hän lähtiessään oli oikein iloinen. Sen on huomannut selkeästi ettei hänellä viime aikoina enää ollut putkia korvissa koska hän ei kuullut hyvin. Hän kysyi usein quoi? (mitä), pyysi puhumaan kovempaa, ei välttämättä kuullut kun häntä kutsuttiin ja puhui hiukan epäselkeämmin. Tämä oli nyt kolmas kerta kun hänelle laitettiin putket, koska ne ovat aina pudonneet mutta nyt laitettiin pysyvät, jotka täytyy poistaa lkahden vuoden kuluttua. Alicella on syntymästä asti ollut heikko kuulo ja sen takia myös ollut vaikeuksia oppia puhumaan selkeästi.

Martin oli sairaana ja jäi kotiin. Hänellä on kuumetta, kurkku kipeä ja nenä tukossa. Céline pyysi minua menemään hänen kanssaan aamulla heti lääkäriin ja siellä hänellä todettiin angiina. Hän sai kolmen päivän sairastodistuksen kouluun ja kaikenlaisia lääkkeitä. Koko aamupäivän hän vain lödjäsi television ääressä. Clé tuli mukaan lääkäriin ja sen jälkeen söimme kahdestaan aamupalan ja valmistauduimme menemään solfège tunnille. Menimme sinne uusien trottinettien kanssa.

Tulin tunniksi kotiin ja käkkisin Martinin kanssa telkkarin edessä ja pelasimme Hay Day:tä. Lueskelin samalla vähän kielioppia; mitä prepositioita käytetään minkäkin verbin kanssa missä tilanteessa.

Haettuani Clén katsoimme kaikki vain telkkaria. Enhän voi kieltää Clétä katsomasta telkkaria jos Martin saa katsoa. Sekä Alicella ja Cléllä on yskää ja nuha. 

Mamou, Papou, Valerie ja Théo tulivat juuri ennen klo 12 ja Mamou alkoi heti laittaa ruokaa. Myöhemmin surffailin Henna ideoita ja söin äidin lähettämää suklaata. Tein DALF kirjassa yhden kuulunymmärrysharjoituksen ja sain kaikki oikein! 🎉 Se antoi minulle hiukan varmuutta että ehkä on mahdollisuuksia läpäistä koe, vaikka joku osio menisikin ihan kuuseen.

Céline tuli kotiin koska Anthony oli mennyt kliniikalle hänen tilalleen. Alicen herääminen oli ollut vaikea, joten hänen täytyi vielä jäädä hetkeksi seurantaan. Hän oli voinut huonosti ja oksensi heti kun edes joi vettä. Ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa niin Alice ja Anthony tulivat. Kaikki menivät halailemaan Alicea (paitsi Martin). Alice voi ihan hyvin ja meni heti pyytämään Mamoulta suklaata, jota hän sai niin paljon kun vain jaksoi

Lähdin iltapäivällä Lilleen tapaamaan Remyn, jonka olin tavannut kerran yhdessä illanvietossa. Näimme Rihour metropysäkillä ja kävimme ihan vain kahvilassa ja juttelimme kaikenlaista. Herrasmiehenä hän maksoi vaikka yritin kyllä vastustaa. Hänen täytyi sitten mennä hakemaan veljentytärtä koulusta ja minä menin joksikin aikaa Furet du Nordiin käyttämään ilmaista nettiä, chattailleksani kavereiden kanssa illan suunnitelmista, ja katselemaan käsityö- ja keittokirjoja. 

Kun päätin mennä kotiin, minulla oli just pian bussi ja juoksemalla ehtisin siihen niin että bussi oli jo lähdössä pysäkiltä mutta avasi minulle vielä ovet. Puh, läheltä piti.

Kotona lapset, isovanhemmat ja Valerie oli paikalla. Valerie pelasi tyttöjen kanssa lautapeliä ja Martin ja Papou istuivat telkkarin ääressä. Päätin jonkin ajan päästä hiukan kokeilla hennaa. Sekoitin vain teelusikallisen jauhetta veteen kunnes siitä tuli hammastahnan tapainen tahna. Laitoin sen ruiskuun ja menin huoneeseeni kokeilemaan. Valerie näki kun sekoitin tahnan ja ihmetteli miksi syön pinaattia. Kieltämättä tahna näytti aika kummalliselta ja se haisee ihan lehdille. Ainakin se todistaa että kyse on ohan luonnollisesta tuotteesta. Katselin netistä hiukan inspiraatiota ja aloin sitten piirtämään kuvioita. Se ei ollut aivan helppoa koska tahna ei aina tullu niin tasaisena kuin halusin mutta ollakseen eka kokeiluni olin ihan tyytyväinen kuvioon. Sitten piti vain jättää kuivumaan, antaa olla ja lopulta vain antaa kuivuneen tahnan ropista irti. Muidenkin mielestä kotona se oli ihan jännän näköistä. Tuloksesta pitäisi tulla puna-ruskea. Huomenna saa nähdä.

Lähdin illalla Winesday tapaamiseen. Söin yksin koska Céline kävi tyttöjen kanssa lastenlääkärissä ja olivat tulossa kotiin vasta kahdeksan jälkeen ja muut odottivat heitä. Kun lähdin laitoin varovasti sukat jalkaan koska en halunnut täysin pilata hennaani. Sain ottaan clion tänään ja otin matkalta Lindsayn mukaan. Aikataulusta oli tullut joku väärinkäsitys ja Lindsay oli vähän myöhässä, joten myöhästyimme tapaamisesta. Se ei haittanut koska meillähän on puhelimet. Laura (Englanti) ja Claire (Australia) olivat wazawokissa, Sebastian (Hollanti) löytyi Gare Lille Flandres:illa ja Luise (Saksa) tuli myöhemmin suoraan ravintola/baariin. Kun olimme saaneet porukan kasaan menimme yhteen Brasserie:een Rihour:in lähellä. Muut tilasivat juomia mutta minähän olen kuski, joten tilasin mielummin crêpe:en suklaakastikkeella. Istuimme kauan ulkona lämpölamppujen alla ja seurustelimme. Sebastian, Luise ja minä puhuimme jonkun verran saksaa. Lähdimme kotiinpäin juuri ennen puolta kahtatoista. Tulin kotiin kahdentoista aikaan ja sitten vielä kirjoittelin ja chattailin. Huomenna aamulla aion nukkua edes hiukan kauemmin koska mun täytyy levätä ennen perjantain koetta ja viikonloppuna minulla on aika paljon ohjelmaa.