3.2 - Yritystä ainakin

Olin aamupäivän mielestäni aika tehokas. Kirjoitin, luin uutisia, opiskelin vähän ja piirsin 40 v muotit piparirakennelmaa varten, jonka täytyy olla valmis lauantain juhlia varten. Söimme tyttöjen kanssa knacki gnocci, eli määrättyjä nakkeja ja jotain peruna/pastakroketteja. Tein hienot hymyannokset, jotta menisi hiukan kasviksiakin. Taisi auttaa hiukan, muttei paljoa. Yritystä ainakin oli ja olin mielestäni aika mielikuvituksellinen.

Clé keksi että halusi olla ensimmäinen luokassa ja sai myös Alicen innostumaan, joten valmistauduimme ajoissa palaamaan kouluun. Olimme todella ensimmäisten joukossa ja ainakin Alice oli luokassa ensimmäisenä.

Juttelin hetken mummin kanssa. Koko iltapäivän leivon pipareita ja söin paljon taikinaa. 😋 Tein kaikki tarvittavat osiot piparirakennelmaani varten, josta tavoittelen koristeltua kolmiulotteista 40 numeroa nostetulla alustalla. Pipareista tuli ihan onnistuneita vaikka jouduin siirapin tilalle käyttämään hunajaa. Taikina ainakin oli makuuni.

Joskus sellaisina hetkinä kun olen paljon yksin ilman erityistä ohjelmaa ja tunnen itseni yksinäiseksi, tulee ikävä läheisiäni. Olo menee onneksi usein ohi skypettämällä tai sit kun tulee jotain ohjelmaa.

Sitten oli aika hakea tytöt ja mennä musiikkikoululle Clén kuorotunnille. Sillä välin Alice ja minä luettiin ja leikittiin. Martin jo odotteli meitä ja tyttöjen oli aika mennä iltapesulle. Samalla hoidimme myös Clén läksyt. Anthony soitti ja kysyi jos voisin hiukan alkaa valmistaa iltaruokaa ja kun hän tuli kotiin teimme loput yhdessä.

Pelasin myöhemmin Martinin kanssa pari matsia pingistä, josta hän kovasti tykkää. Se on niinkuin meidän yhteinen juttu, kun on aikaa.

Anthonylla oli tänään illalla vielä paljon töitä, joten hän pyysi minua järkkäämään tytöt nukkumaan. Alice ja Clé aloittivat molemmat heti valittamaan koska en lue yhtä hyvin iltasatua kun isä ja Alice oli muuten jo itkuinen. Anthony vain selitti että tänään lukee Amanda tai sitten ei kukaan. Alice väitteli minulle koko ajan: Tu lis mal! (Luet huonosti!), mutta kun sitten aloin lukemaan tilanne rauhoittui. Vaikka kyse oli vain pienestä asiasta ja tiedän että lapset ovat lapsia, meinasi tulla muutama kyynel, sillä olin koko ajan yrittänyt tehdä parhaani, enkä saanut ainakaan tytöiltä mitään kiitosta koko päivänä. Sadun jälkeen Alice oli muuttanut mieltään ja sanoi että luin kuitenkin ihan hyvin. Clélle tein hierontasadun, josta hän tykkäsi paljon, ja tulin paremmalle tuulelle kun kaikki lopulta oli mennyt ihan hyvin.

Anthony kiitteli minua kovasti. Pystysin ihan hyvin mielin sitten mennä rauhoittumaan ja pikkuhiljaa unten maille.