Kuskimme osoittautui tosi mukavaksi, keski-ikäiseksi, ranskalaiseksi, alun perin marokkolaiseksi businessmieheksi. Hän tekee paljon covoiturageja koska hän usein ajelee pidempiä työmatkoja. Eilen illalla hän oli tullut Amsterdamista. Matka oli oikein mukava ja meillä oli mielenkiiintoisia keskusteluja. Hän jätti meidät yhdelle metroasemalle Pariisinnpohjoispuolella, Saint-Dennis - Université. Söimme jotkut sandwichit metroasemalla ja ostimme metroliput ja menimme Champs Elysées'lle. Kaunis, lämmin, syyspäivä Pariisissa ystävien kanssa ja kaikin nähtävyyksin on aivan mahtavaa!
Kävelimme Champs Elysées'llä, joka oli täynnä kalliita merkkikauppoja. Kävimme m.m. Disneykaupassa, joka on suuri ja aivan ihana ja josta olisi voinyt löytää jotakin aivan jokaiselle lapselle. Kadun päässä on Arc de triumph, jonka edustalla oli pelle joka alkoi tanssittaa meitä ja sitten peidän täytyi maksaa, mutta se oli hauska kokemus. Seuraavaksi lähdimme kävelemään Eiffeltornia kohti. Haahuilimme, ihailimme ympäristöä ja pölötimme. Turisteja oli aivan joka puolella. Olisin halunnut mennä ylös Eiffeltorniin, mutta jono oli aivan liian pitkä. Pidimme picnicin Eiffeltornin edustalla sijaitsevassa puistossa. Tarkenin ihan hyvin t-paidassa. Sofia tuli myös seuraamme. Hän oli ollut jo yhden yön Pariisissa koska hänen isänsä on täällä työmatkalla. Istuimme kauan puistossa nautiskellen.
Laahauduimme sitten Hostellia päin joenvartta pitkin. Matka kesti 2h ja meillä oli kaikki tavarat mukanamme mutta joen varrella ovat melkein kaikki tärkeimmät nähtävyydet. Sofia ja minä, pitkine koipinemme, kävelemme muita nopeammin ja välillä alkoi vähän ärsyttää kun muut vain laahustavat perässä. Kaikki kahvilat ja ravintolat näyttivät houkuttelevilta ja miettisimme koko ajan minne menisimme sen jälkeen kun olimme löytäneet hostellin ja jätetty tavarat. Matkan varrella oli paljon katumyyjiä, jotka myivät taidetta, tuliaisia ja antikkki tavaroita. Aika lähellä hostelliamme oli Kinder-suklaakoju jossa jaettiin ilmaisia bueno patukoita maistiaiseksi.
Hostellimme, Aij Hostel, sijaitsee kohtalaisen lähellä Notre Damea mutta metrolla pääsee minne tahansa. Espanjalaiset jäivät hostelliin lepäämään tunniksi mutta Sofia ja minä lähdimme Château de Vincennes'iin koska olimme ilmoittautuneet Défi run juoksutapahtumaan, joka juuri huomenna sattui olevan Pariisissa ja halusimme hakea numeromme ja tietää paikan. Olimme molemmat aivan innoissamme tästä tapahtumasta. Emme olleet mitenkään harjoitelleet mutta vain ajatus siitä millainen kokemus siitä tulisi juosta Pariisissa hyvässä seurassa.
Hostelliin palattuamme laittauduin pikana hiukan ja sitten lähdimme illanviettoon. Laura vaikutti vähän ärsyyntyneeltä koska olimme kävelleet niin paljon ja kaikki paikat hänellä sattui ja vielä ärsyttävämpää taisi olla mun ja Sofian hehkutus ja innostus kaikesta mitä meidän vielä pitää nähdä. Metrolla kuitenkin pääsimme nopeasti minne vain. Lähdimme Saint-Micheliin ja etsisimme paikan missä syödä. Löysimme aivan ihanan paikan, jossa sai suolaisia crêpes ja ostin yhden täyttein poireaux et chevre (purjo ja vuohenjuusto), joka oli herkullinen. Sillä alueella kadut olivat pienia, söpöjä ja täynnä elämää jopa kymmeneltä illalla. Istahdimme jonkin aikaan joen varrelle.
(Pat ja Iara crêpeksiensä kanssa)
Kymmenen aikaan kävimme Notre Damessa, joka yllättävä kyllä oli auki. Se oli aivan häkellyttävä kokemus koska kirkko oli pimeä ja valaistu vain kynttilöillä. Olen tosi tunteellinen ja tilanne, musiikki, pimeys, taianomainen tunnelma, häkähdyttävä näky ja ikävä läheisiäni sai kyyneleet silmiini. Kaikki kaverini tulivat halaamaan ja tunsin itseni niin nynnyksi, mutta en vain voinut muuta.
Jatkoimme kävellen joenrantaa pitkin ja kävimme tunnetussa kirjakaupassa, Shakespeare and company. Se on vanha, ahdas, satumainen ja suloinen kirjakauppa jossa monet tunnetut kirjailijat ovat aloittaneet uransa ennen kuin kukaan tiesi heistä. Pat, joka rakastaa kirjoja, oli aivan lumoissaan ja vaiken lue paljon, pidin paikasta kovasti. Laura oli ainoa joka ei edes tullut sisälle. Siellä löysi vaikka mitä erikoista kirjallisuutta, kaikki englanniksi, ja löysin joitakin muumikirjoja. Hehkutin muille että löysin jotain suomalaista ja sitten takanani seisoi tyttö joka sanoi englanniksi jotain myöntävää että "yes, it's Tove Jansson". Olin ihmeissäni että tyttö tunsi muumit ennen kuin hän sanoi olevan suomalainen. Eka tapaamani suomalainen täällä Ranskassa. En tiedä mikä minuun oikein iski mutta pomppasin ilmaan, kysysin jos hän puhui suomea ja halasin häntä ja aloin puhua jotain suomeksi. En pystynyt näköjään mitenkään käyttäytyä kuin oikea suomalainen. Tytöt saivat makeat naurut ja Iara nauroi vielä 10 min tämän jälkeen että olin kysynyt tytöltä puhuuko hän suomea sen jälkeen kun minulle oli selvinnyt että hän on Suomalainen. Olimme, Lauran mukaan, melkein tunnin siinä kirjakaupassa.
(Iara ja Pat seuraavana päivänä saman kitjakaupan edessä. Patin oli pakko ostaa joku kirja sieltä.)
Jälkeenpäin kuljimme vielä jonkin aikaan kunnes lähdimme hostelliin. Metroasemalla oli katumuusikoita, jotka soittivat aivan sikahyvin. Ihmiset, meidät mukaan lukien, tanssivat ja lauloivat mukana. Fiilis siellä maan alla oli aivan mahtava. Erkaannuimme pian koska Sofia lähti hotelliinsa nukkumaan ja me muut hostelliimme. Lauran polvi oli tosi kipeä ja oli vaikea kävellä. Kesti ikuisuus ennen kuin pääsimme hostelliin.
Olin aivan rättiväsynyt. Iara ja Pat lähtivät vielä vähän bailaamaan mutta Laura ja minä jäimme hostelliin. Kuuntelin kehoani, joka vaati unta erityisesti juoksua varten valmistautuen. Huomennahan on uusi päivä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar