Maistoin yhden ja mielestäni se oli oikein hyvää, joten toivottavasti muillekin maistuu. Pakkasin muffinsseja kuskille ainakin riittävästi, jotta niistä riittäisi ehkä myös joillekin cice-voyages työntekijöille tai minne ne nyt menevätkään. Kotiinkin jäi joitakin maistiaisia.
Lounaaksi hain kotiin vain Alicen, koska Clé söi kouluruokalassa. Oli oikein kiva olla rauhassa vain Alicen kanssa ja kaikki sujui ongelmitta. Lämmitin eilisiä rästejä ja paistoin kasviksia, jotka tiesin olevan Alicen mieleen. Leikkisimme cooleja jätkiä jotka olivat menneet ravintolaan. Minulla oli jäänyt keittiön pöydälle kulho, jossa olin tehnyt suklaaganachen ja pohjalla sitä oli vielä hiukan. Pidimme molemmat kärppänä puolemme purkin ja ottimien nuolemisessa.
Alice leikki tosi rauhallisesti yksin nukkejen kanssa, joten ehtisin oikein hyvin siistimään keittiön. Leikin heltken Alicen kanssa nukeilla ja kun täytyi lähteä kouluun, laitoimme nuket nukkumaan ja hiippailimme eteiseen laittamaan ulkovaatteet päälle. Sää oli todella vaihtelevaa tännään. Tuuli oli myrskyisä koko ajan mutta välillä tihkutti, satoi aivan kaatamalla tai paistoi aurinko.
Koululla tapasin Sabinen, joka oli juuri vienyt Octaven takaisin kouluun. (Sabinen tunnen lentiksen ja Célinenkautta. Olin kerran hoitamassa hänen lapsiaan, Octavea ja Martinia, heillä yhden illan.) Juttelimme jonkin aikaa ja kävelimme kotiin samaa matkaa molemmilla trottinetti mukanaan.
Kotona järkkäydyin pian lähtemään bussilla Lilleen hakemaan kukkaroani. Koko matkan minun piti olla varovainen muffinssien kanssa, sillä enhän halunnut niiden olevan pilalla kun annan ne. Menin keskustasta metrolla Mairie de Monsiin, missä tapasin yhden cice-voyages työntekijän, joka ojensi minulle kukkaroni. Kiittelin kovasti, annoin paketin ja selittelin kaikenlaista. Hän lupasi viedä paketin eteenpäin kuskille ja sanoin että muffinsseja kuuluu myös hänelle ja heille, jotka olivat järjestäneet että sain kukkaroni takaisin. Hän oli tosi iloinen ja kiitteli mutta ilo ja helpotus oli todellakin puolellani. Lähdin sitten sieltä suoraan takaisin kotiin.
Takaisin kotona lähetin riemuissani perheelleni ja kevereille viestejä että olin saanut lompakkoni takaisin. Kävin läpi kukkaroani ja kortti- ja peperiasioita ja popsin rahkaa. Sitten pakkasin valmiiksi repun mukaan musiikkikoulun puistoon ja menin hakemaan tyttöjä.
Koululla oli hirveä sekoilu kun olimme lähdössä koska pari Clén kaveria remui jotain trottinettiemme kanssa. Onneksi kuitenkin Clé ja Alice tajusivat että meidän oikeasti piti mennä ettemme myöhästy Clén kuorotunnilta. Otimme yhdessä välipalan ja sitten Alice ja minä luimme koko tunnin ajan Smurffi sarjista. Kun kuoro loppui, Clé halusi välttämättä jäädä hetkeksi puistoon leikkimään. Oli jo myöhä joten lupasin viisi minuuttia sillä ehdolla ettei tule mitään valituksia kun sanon että lähdemme. Jäimme kuitenkin noin vartiksi ja sitten kun piti mennä kotiin Clé oli kypsä ja alkoi valittamaan. Selitin että olimme jo olleet paljon kauemmin kuin alunperin sovittu ja luulin että se oli hänestä kiva että ylipäätään jäimme puistoon. Kiukuspäissään hän tokaisi: J'ai hâte que tu partes (Odotan että lähdet).
Se ei tuntunut kivalta mutta esitin etten ollut moksiskaan. Kysyin vain mikä olisi ollut tässä tilanteessa toisin, jollen minä olisi ollut paikalla, vaan joku muu. Hänellä ei sitten ollut mitään kärkevää vastausta. Kotimatkalla ja kotona kaikki oli sit taas jo hyvin. Kotona Clé pyysi minulta anteeksi ja sanoi ettei ollenkaan odota seuraavaa lomaa koska hän ei halua minun lähteväni kotiin.
Martin oli jo kotona ja tytöt ottivat nopean kylvyn. Sen jälkeen heidän piti mennä minua piiloon ja yllättää minut. Kun he siinä sitten sähläsivät jotain, Clé satutti vahingossa Alicea, joka alkoi itkeä. Alicelle tuli pieni raapaisu ja kun Clé näki sen hänkin alkoi itkemään. Siinä sitten halailin molempia ja yritin lohdutella. Lopulta kaikki kolme vain nauroi. Annoin tyttöjen käyttää kylvyn jälkeen minun aprikoosintuoksuista ihorasvaa ja molemmat olivat onnellisia.
Céline tuli kotiin ja aloin laittaa hänen kanssaan ruokaa. Sitten selvisi että hänellä on kiné käynti eikä syö kanssamme ja Anthonylla on illanvietto, joten olin yksin lasten kanssa puoli yhdeksään asti. Sanoimme pöydässä päivän trois kiffes neljästään. Se on kiva tapa. Aamupäivällä leipomiani muffinsseja oli muutama jäljellä ja Clé ja minä otimme niitä jälkiruoaksi. Martin ja Alice eivät halunneet jälkiruokaa. Clé tykkäsi kovasti.
Puuhailimme kaikenlaista rauhallista, kuten värittelyä ja kirjojen selailua, kunnes Céline tuli. Olin tänään saanut postia, pieni paketti ja kirje. Paketti oli fammolta ja faffalte ja siellä oli Fazerin Mignon munia. Ne todella kuuluu suomalaiseen pääsiäiseen. Jaoin ne lasten kanssa. Epäilin että maku on vähän liian aikuismainen joillekin lapsille. Martin maistoi, mutta se oli hänelle liian tumma, joten sain hänen munan. Alicekin maistoi, eikä oikein tykännyt, joten sain hänenkin munan. Clé tykkäsi, mutta ei jaksanut paljoa. Céline maistoi Cléltä hiukan mutta hän ei yleensä ole kovin makean perään. Hän ihmetteli miten minä pystyn syömään niitä jopa kaksi, Alicen ja Martinin. Jokaisella on makunsa ja taitonsa. Nautin joka ikisestä haukusta.
Yritin mennä aikaisin nukkumaan koska olen vähän kipeä ja tosi väsynyt. Äitin kanssa oli aika kireä skype mutta olin iloinen kun pystyin sanomaan että kaikki paperi- ja korttiasiat ovat kunnossa. Pelasin jonkin aikaa Hay Daytä ja rauhoituin unten maille.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar