Tänä aamuna sekä Martin että Céline olivat kotona. Martinin koulussa oli joku erikoinen päivä ja koulua vain iltapäivällä. Pelasimme kolmestaan Mario kart peliä Wiillä. Se oli tosi hauskaa! Kävimme sitten Martinin kanssa kaupassa ostamassa aineksia omeletteja ja piparitaikinaa varten.
Tytöt olivat iloisia kun meitä oli niin monta lounasaikaan ja tein omeletteja Martinin kanssa. Ennen kouluun palaamista pelasin tyttöjen kanssa korttipeliä ja söimme coquilles de noël.
Céline lepäsi makuuhuoneessaan melkein koko iltapäivän. Minä tein piparitaikinaa. Vähän jännitti sillä siitä on kovasti aikaa kun viimeksi tein itse piparitaikinan ja en ollut löytänyt ihan kaikkia samanlaisia aineksia kuin suomessa. Täällä ei esimerkiksi ole samanlaista siirappia, mutta käytin sen tilalta vaahterasiirappia, joka on paljon juoksevampaa, joten vaihdoin sitten vielä puolet tavallisesta sokerista joksikin fariinisokerin tyyppiseen sokeriin.
Vaikka itse sanonkin, niin taikinasta tuli oikein hyvän makuinen. Suurena piparkakkutaikinan ystävänä suosin taikinaa piparkakkujen tilalta joten olin todella tyytyväinen, ainakin taikinasta. Oli ihana päästä nauttimaan piparitaikinaa pitkästä aikaa. Tiesin että se on sellainen maku jota jään kaipaamaan Suomesta. Toivottavasti myös leipominen huomenna onnistuu yhtä hyvin.
Céline halusi hakea lapset koulusta joten pystysin vielä jäämään tekemään opiskelujani. Alice ja Céline haki Martinin ja Clé halusi jäädä hetken mun kanssa kahdestaan. Aloitimme goûter perjantai specialin mun tartines surprises'illa.
Pelasimme lasten kanssa arvaa kuka, peliä ja sitte n tein Clén kanssa koko ensi viikon läksyt sillä välillä kun Alice oli kylvyssä. Alice teki minulle yllätyksen... ☺️
Iltaruoan Céline ja Clé hakivat Friteriestä ja minä otin taas mun hyväksi havaitut perus juusto- ja rapukroketit. Kaikki ottavat aina omat eri suosikit. Ruoan jälkeen kuuntelimme musiikkia ja aloimme kaikki, paitsi Céline kipeän niskansa kanssa, esittämään rokkibändiä soittaen ilmakitaraa, rumpuja, laulaen tai vain jammaillen. Olipa hauska hetki!
Illalla lähdin kaveriporukan kanssa bilettämään. Menin autolla ja koppasin Iaran kautta Iaran ja Patin kyytiini. Meillä oli tapaaminen muiden kanssa klo 22 République Beaux Arts'ssa. Ei ollut todellakaan helppoa löytää parkkipaikkaa illalla ja piti vain tehdä joku ranskalainen "crazyparkki". Mua alkaa aina vähän stressaamaan kun alamme olla myöhässä ja vain etsimme parkkipaikkaa.
Bilettämään meitä oli tänään: Iara, Pat, Sebastian (Hollanti), Rose (Uusi-Seelanti), Holly (Englanti), Brittany ja Colleen (USA) ja heidän poikakaverinsa, Nicolas (Espanja). Holly oli saapunut Lilleen viikko sitten ja hän on saman ikäinen kuin minä. Hän oli lähettänyt minulle viestejä aikaisemmin ja kyseli jos hänen sopii tulla seuraksi, ja tottakaihan sopii.
Menimme ekana Solferino baariin, sitten Latina baariin, l'Entrepot klubiin ja Smiley klubiin. Sisäänpääsymaksuja ei harrasteta täällä klubeihin samalla tavalla kuin Suomessa ja on paljon mukavampaa pystyä vaihtaa paikkaa jos huvittaa. Solferinossa Hollyn ja mun kanssa tuli juttelemaan joku amerikkalainen nuori opiskelija-englanninopettaja ja hän tarjoi meille juomat. Tämä paikka oli onneksi kohtalaisen halpa, joten ei tullut kovin syyllinen olo. Latinassa musiikki oli aivan mahtavaa ja onneksi olin käynyt hiukan jotain perus latinotanssikurssia. Smileyssa on kaksi kerrosta. Alakerrassa elektronista musiikkia ja yläkerrassa 80- ja 90-luvun musiikkia. Oli helppo vaihtaa musiikkityyliä halutessaan.
(Rose (Uusi Seelanti), Brittany (USA), Takana: Nicolas (Espanja), Iara (Espanja), Sebastian (Hollanti), Colleen (USA), Holly (Englanti), Edessä: Minä ja Pat (Espanja)) Smileyssa
Lähdimme kolmen jälkeen kotiinpäin. Kyytiini tulivat Iara, Pat, Rose ja Holly. Se oli ihan ok sillä kaikki asuvat suurinpiirtein samaan suuntaan mentäessä. Metrot ja tramit alkavat kulkemaan vasta puoli kuuden aikoihin aamulla joten kyyti oli kaikille helpotus. Pat oli aivan väsynyt ja hänellä on huomenna töitä klo 11. Tulin kotiin klo 4.15. Olin ihan rättiväsynyt. En usko että oli ennään niin turvallista ajaa näin väsyneenä. Onneksi likkenteessä ei ollut paljon muita autoja. Minulla oli tosi mukava ilta ja uni tuli nopeasti.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar