7.11 - Ilkeäkö vaiko kilttikö?

Olin ihan zombiena kun heräsin. Olin valvonut kolmeen eilen illalla ja heräsin klo 7 kun perhe nousi ja kolisteli. Yritin torkkua vielä ja nousin lopulta klo 9. Sää oli tosi harmaa ja satoi mutta menin kuitenkin hetkeksi ulos kävelylle saadakseni päivän käyntiin. Opiskelin hiukan espanjaa duolingo sovelluksella ja aika pian oli sitten jo lounasaika.

Alice oli aamupäivällä ollut sirkuksessa ja koko ryhmä oli puoli tuntia myöhässä. Clé, minä, kaikki äidit ja mummit siinä vain odottelivat. Kotona ei ehditty kauheasti muuta kuin vain syödä ajalla. Tein tänään taas vain jotain rästejä mitä nyt kaapista löytyi koska kukaan ei ollut käynyt ruokakaupassa. Tein kikherneitä ja viherpapuja tomaattikastikkeessa ja couscousia. Lapset tykkäsivät kovasti mutta kuitenkin Alice temppuili vähän sitä ja tätä.

Iltapäivällä katselin Koko Suomi Leipoo videoita ja reseptejä netistä sillä ohjelmaa ei voi edes katsomon kautta katsoa täällä, joidenkin tekijänoikeuksien takia. Harmi juttu sillä se on yksi harvoista sarjoista jota seurasin suomessa säännöllisesti. Palattuani suomeen voin katsoa kaikki maratonina putkeen. Kasasin myös tavarat ja valmistauduin Luxemburg retkeä varten sillä menin tänään Iaran luo yöksi koska lähtö Lillestä lauantai aamuna on niin aikaisin ettei ole mitään busseja Linsellestä silloin. 

Ekat kerrat kun Alice huusi minulle: tu est mechant (olet ilkeä), pahastuin kovasti, mutta nyt kun olet huomannut että hän huutelee sitä vähän kuin sattuu ja myös muille perheenjäsenille, en enään ota asiaa niin vakavasti. Suomeksi "ilkeä" on mielestäni tosi kova sana, jota ei todellakaan sanota ihan niin vain mutta ehkä sana mechant ei ole yhtä voimakas. Kun lapset sanovat minulle tu est mechant, vastaan vain je sais (tiedän) / alors, nous sommes deux (elikkä meitä on kaksi) / merci, tois aussi (kiitos, sinäkin). Se ei kuitenkaan tunnu kivalta. Saan kuulla sitä ihan turhissa tilanteissa. Esimerkiksi koska käsken menemään omaan huoneeseen rauhoittumaan, jos lyö toista, kieltäytyy siivoamasta omat tavaransa, maistamaan jotain mitä ei aikaisemmin ole maistanut tai jos minä kieltäydyn lähtemästä keittiöstä vaikka Alice niin haluaisikin. Puoli tuntia myöhemmin Alice voi sanoa t'es la plus gentille du monde (olet maailman kiltein), je t'aime (tykkään sinusta) tai vain halata.

Kylvyssä Clé löysi voimakkaasti punaista värjäävän hoitoaineen haavoja varten ja laittoi sitä haavalleen mutta teki sitten Alicesta leppäkertun punaisilla läiskillä. Se oli aluksi ihan hauskaa mutta sotku oli aikamoinen ja Clé alkoi itkemään kun huomasi ettei väri aivan helpolla irronnut hänen käsistään eikä Alicen ihosta. Selittelin ettei se ole vakavaa ja hangattiin ihojamme huolellisesti. Kaikki ei kuitenkaan irronnut täysin ja Clé pelkäsi kovasti mitä vanhemmat sanoisivat. Eivät vanhemmat sitten sanonut paljoa kun selittelin Alicen punaisi läiskiä etteivät he luulisi että kyseessä olisi mikään ihottuma. Se oli lopulta vain naurunaihe. Kaverini ihmettelivät miksi toisen käteni kynnet ovat ihan punaiset.

Kun pyysin Clétä vaihtamaan biisiä ipadillani, olin unohtanut skypen auki, niin hän alkoi kirjoittelemaan viestejä Äitille koska luuli että ne olivat minulle. Tuli aika hauska tilanne 😝

Skypasin tänään äitin, mummin ja ukin kanssa. Olin tosi iloinen nähdä mummia ja ukkia piiiitkästä aikaa ja liikutuin taas kyyneliin. Juteltiin jonkin aikaan ja toivottavasti mummi ja ukkikin voivat pian saada skypen toimimaan. 

Illalla söimme Carbonaraa, valmistauduin lähtöä varten ja otin bussin Lillen suuntaan klo 20.45. Iaran luona ei ollut ketään muita vielä kotona. Otimme jotain pientä iltapalasnackiä, pölöteltiin ja menimme kohtalaisen aikaisin nukkumaan. Huomenna on aikainen herätys mutta olen innoissani Luxemburgia varten ja vielä aivan mahtavassa seurassa. 😄