16.1 - Oho, jes, joko on perjantai!?

Aamu meni perus aamupuuhien, uutisten, tehtävien ja siivouksen parissa. Kävin myös pikana kaupassa ostamassa munia koska halusin leipoa tyttöjen kanssa iltapäivällä cookies keksejä.

Oli kolea mutta selkeä ja aurinkoinen sää. Kylällä oli jonkun verran ihmisiä liikkeellä, kaupassa, kahvilassa ja leipomossa, ja kirkon edessä torilla oli pienet markkinat.

Kukaan ei ollut hiljakkoin käynyt kaupassa, joten tein lounaaksi vain jonkun kaappikatsauksen mistä nyt satuinkaan löytämään. Tiedän että Céline on monta kertaa valmistanut jotain vakuumipakatuista perunoista, mutta minusta ne näyttävät vain kummalliselta kun kerran yleensä voi käyttää tavallisiakin perunoita. En oikein tiennyt miten tälläisiä perunoita kuuluu kohdella, joten en uskaltautunut tällä kertaa hyökätä niiden kimppuun. Tein liha-omenakastikkeen ja couscousia, jonka keitin omenamehuun. Mielestäni tämä hedelmäinen omenayhdistelmä oli nerokas ja maku ihan hyvä mutta tytöt eivät arvostaneet kaappikatsauskastikettani ollenkaan. Omenanmakuinen couscous, sitäpaitsi, oli menestys.

Ruoan jälkeen teimme tyttöjen kanssa cookieseja. Se oli aika pikainen projekti mutta ehdittiin ihan lounastauolla. Kun lähdin viemään tytöt, keksit menivät uuniin ja tultuani kotiin otin ne heti pois. Niitä tuli kolme pellillistä ja ne olivat oikein onnistuneita.

Iltapäivä meni tosi nopeasti vaikkei minulla ollut mitään erikoista ohjelmaa. Järjestelin, tein kuulunymmärryksiä ja muita ranskantehtäviä, katselin hiukan Fais pas si, fais pas ça samalla virkaten ja sitten soitin hiukan pianoa.

Lili tuli meille koulun jälkeen goûter'lle ja hetkeksi leikkimään. Martinkin tuli kotiin ja kaikki popsivat cookieseja. Céline tuli aikaisemmin kotiin ja lähti Alicen kanssa ottamaan passikuvaa. Lili jäi tänne yöksi ja Alicellekin tuli kaveri, Euralie, Anthonyn kummityttö, yökylään.

Kun kaikki olivat tulleet kotiin skypasin vanhempieni kanssa. Tuntui siltä ettemme olleet jutelleet aikoihin, vaikkei siitä ollut kuin vajaa viikko. 

Talossa on siis viisi lasta, jotka nukkuvat täällä tänä yönä. Voin kertoa että vilskettä ja vilinää riitti. Illalliseksi söimme Friterie take away ruokaa ja pian sen jälkeen laitoin itseni valmiiksi lähteäkseni ulos viettämään iltaa Lilleen kavereiden kanssa.

Minulla on onnea kun välillä saan käyttää perheen clioa tarvittaessani. Linsellestä kyytiin mukaan tuli, Miriam (Englanti) ja Gaby (USA, Miriamin kämppis), Bonduesta Lindsay ja Mouvaux'sta Tia (Englanti, Sofian perheen uusi au pairi). En tehnyt mitään erityisiä koukkauksia, sillä kaikki asuivst ihan matkan varrella. 

Nykyisin löydän kohtalaisen hyvin ympäriinsä eri paikkoihin Lillessä. Parkkeerasin laittomasti bussipaikan kohdalla olevalle jalkakäytävälle. Parkkipaikkoja ei ollut missään perjantai iltana ja kaikki muutkin autot olivat parkkeerattu vähän miten sattuu, joten sopeudun vain ympäristöön ja hyödyn siitä että voin tehdä näin täällä, sillä Suomessa tilanne toinen.

Tapasimme joidenkin muiden kanssa 22 aikoihin Le Zeppelin baarissa. Sebastian (Hollanti) odotti jo ulkopuolella ja hetken kuluttua tulivat myös Pat ja Iara. Eugénie (Ranska), joka vietti syntymäpäiviään, tuli kavereidensa kanssa samaan baariin. Eugénie asuu Lillessä mutta on ollut au pairina Englannissa ja olemme tavanneet pari kertaa. Muut eivät tunteneet häntä ollenkaan mutta hän kutsui meidät heidän seuraansa. Kyseisessä baarissa oli aika paljon ihmisiä eikä paljon tilaa ja ne jotka eivät oikein puhu ranskaa pysyivät keskenään puhuen englantia. Minä olin sitten enimmäkseen Eugénien ja hänen kavereiden kanssa ja oli kiva tutustua hiukan ihan ranskalaisiin. Jatkoin sitten tanssimaan klubiin, Smile, kuten myös Eugénie, osa hänen kavereista, Miriam, Gaby, Lindsay ja Sebastian. Toiset lähtivät muualle tai kotiin. Oli kiva tanssia ja tehdä vähän uusia tuttavuuksia tänä iltana.

(Takana: Sebastian, Constance, Eugénie ja Gaby. Edessä: minä, Lindsay ja Miriam)

Miriam, Gabby ja Lindsay tulivat kyydilläni kotiin ja Sebastian lähti samaan aikaan. Ostimme kebabit juuri kun olimme lähdössa, mikä tuntui vähän kummalliselta, koska kello oli 3, mutta maistui. Kotona rauhoituin vielä kirjoittaen ja sitten kyllä nukkumatin maa kutsui kovasti. Tämä viikko on mennyt aivan hujauksessa.