19.1 - Elämä rullaa luonnollisesti

Vaikka kyseessä oli maanantai aamu, nouseminen ei tuntunut ollenkaan vaikealta. Heräsin automaattisesti ja pirteänä puoli kahdeksalta, otin pikaisen suihkun, toivotin Célinelle, Alicelle ja Clélle hyvää koulu- ja työpäivää ja menin aamupalalle. Aamupäivällä kävin lääkärissä, tein paperihommia ja touhusin muuten kaikenlaista pientä.

Lounaaksi tein gnocceja ja nakkeja. Gnoccit ovat aivan sikahyviä ja niitä en ole koskaan nähnyt Suomessa. Ne on jotain perunamuusin ja pastan välistä ja lisäsin joukkoon sulaamaan eilisiä racletterästejä, nam! Tyttöjen kanssa sitten piirreltiin ja tehtiin helmikuvioita kunnes oli aika palata kouluun. Meille tuli hirveä kiire koska Alice vähän temppuili. Myöhästyimme melkein mutta läheltä piti. 

Iltapäivällä yritin vähän opetella pianoa mutta nämä aloittelijakirjat ovat hiukan erilaisia, sillä nuotit eivät ole nimeltään C, D, E, F, G, A, B, vaan täälä käytetään Do, Re, Mi, Fa, Sol, La, Si. Kävin sitten Alicen kanssa puheterapeutilla, jonka jälkeen tehtiin hiukan hänen helmikuviotaan, kunnes haettiin Clé. 

Ilta meni tyttöjen kanssa oikein kivasti. En enää ole moksiskaan pienistä temppuiluista, vaan hanskaan tilanteet nykyisin paremmin. Leikittiin hiukan ja katottiin pätkän Barbieleffaa enne kuin oli aika läksyille ja kylvylle. Vanhemmat tulivat seitsemän aikoihin kotiin ja kylvyn jälkeen Clé ja minä jäimme vain pölöttämään huoneeseeni ja meillä oli oikein mukavaa. Ruokapöydässä illalla Clén trois kiffes (kolme kohokohtaa) olivat; kun me pölötimme huoneessani, kun halasimme ja kun istuimme kaikki kolme, Alice, Clé ja minä, käytävän lattialla kun Alice vahingossa oli tökännyt sateenvarjon päädyn Clén kasvoihin ja molemmat itkivät. Céline totesi vain että onneksi Amanda siis oli paikalla tänään. Tuntui kivalta.

Iltaruoaksi meillä oli chili con carnea, joka maistui hyvin samantapaiselta kuin kotoisa jauhelihapapukastike, jonka äitini tekee kaikista parhaiten. Minulle tulee koko ikäni tulemaan lapsuus mieleen kun syön jauhelihapapukastiketta.

Kun sanoin Clélle että skypetän hetken kuluttua Fabin kanssa, hän huolestui ettei saa hyvää yötä suukkoa eikä halia. Ehtisin kuitenkin oiken hyvin käydä sanomassa hänelle hyvää yötä. 😴 Skypetin sitten Fabin ja myöhemmin myös Emin kanssa. Ponchoni alkaa olla jo aika pitkällä.

Yleisesti ottaen minulla oli oikein hyvä päivä. Välillä on ikävä mutta se on ohimenevää. Yritän pitää itsestäni huolta niin hyvin kuin pystyn ollessani kuitenkin osittain omillani. Tuntuu kivalta kun nyt olen tottunut tähän elämään ja ympäristään. Arki pyörii luonnollisesti ja viikonloppuisin on aina jotain jännempää. Erityisesti nyt lähiaikoina joka viikonlopuksi on ohjelmaa ja on aina jotain mitä odottaa.