Luin aamulla paljon uutisia Pariisisa eilen tapahtuneesta terroriiskusta. Ranskassa on julkaistu kolmen päivän suru ja liput ovat sen ajan puolisalossa. Hoidin sitten opiskelujani ja vähän siivousosiotani.
Kun hain tytöt lounastauolle, satoi aivan kaatamalla ja oli kova tuuli. Meillä oli kivaa kun kävelimme kotiin piiloutuneina sateenvarjojemme taakse. Kahdeltatoista kirkon kellot soivat surusoittoa kansallisen surupäivän vuoksi. Kotona söimme kalapuikkoja ja jättisimpukkapastaa. Niiden sisälle oli kiva laittaa juustoa sulaamaan ja sitten nauttia.
Iltapäivällä jatkoin kuulunymmärrysharjoituksia DALF kirjassani ja sitten katsoin jakson Fais pas si, fais pas ça. Aloitin samalla uuden virkkausprojektini, pontchon itselleni. Nyt kun olen tehnyt joitakin pienempiä virkkaustöitä uskaltaudun tekemään jotain isompaa.
Goûter aikaan tein pitkästä aikaa tartines surprises omatekoisella "nutellalla". Tehtiin sitten kaikkien kolmen lapsen kanssa sandwich- ja pizzahierontaa. Se toimii niin että esittää liioitellen tekevänsä pizzaa, voileipiä, kakkua, tms. toisen selällä ja se tuntuu tosi mukavalta. Lapset rakastavat sitä. Iltaisin ruokapöydässä on tapana että jokainen kertoo omat kolme päivän kohokohtaa, les trois kiffes, ja "hierontani" oli kaikkien lapsien yksi kohokohta.
Alicen ollessa kylvyssä tein Clén kanssa läksyt ja sitten Clékin meni kylpyyn ja annoin heidän jäädä leikkimään aika kauan koska vanhemmat tulivat myöhemmin kotiin, joten ei ollut kiire. Céline soitti ja pyysi minua alkamaan keittää riisiä ja en ollut koko ajan kylpyhuoneessa tyttöjen kanssa. Kuulin vain hirveää mekkalaa, naurua ja kikatusta kylpyhuoneesta ja kun menin sinne, vettä oli roiskunut joka puolelle.🚿 Heillä oli kivaa mutta joutuivat valitettavasti kuivaamaan koko lattian. Pian vanhemmat tulivat kotiin.
Pidimme ruoan jälkeen hiljaisen hetken eilisen terroriiskun kuolleita muistaen. Sekä Célinen että Anthonyn työpaikalla oli pidetty hiljainen hetki, Martinin koulussa myös ja Alicelle ja Clélle oli hiukan puhuttu tapahtumista. Céline selitti oikein nätisti ja lapsiystävällisesti tytöille mitä oli tapahtunut. Martin laittoi ikkunaan kadulle päin lapun, jossa lukee: Nous sommes Charlie (Me olemme Charlie).
Kävin sanomassa tytöille hyvää yötä ja sitten skypetin Emin kanssa ja myöhemmin myös vanhempieni kanssa. Clé tulee usein kysymään jos tulen sanomaan hänelle hyvää yötä hänen huoneeseensa.
Olen aivan koukussa virkkaamiseen ja jatkan aina kun vain voin, kun skypetän, katson ruutua, pölötän, kuuntelen jotain... Nautin samalla huoneessani turronia, joka on espanjalainen pähkinäinen nougatmainen herkku.
Tämä viikko on mennyt aivan uskomattoman nopeasti. Odotan innolla huomista, sillä lähden Brysseliin tapaamaan isää. 😍
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar