16.9 - Avaimenetsintä

Céline lähti aamulla aikaisin työmatkalle Pariisiin ja tulee vasta huomenna illalla. Anthony vei Martinin kouluun ja minä nousin aikaisin laittamaan tyttöjä koulukuntoon. Tehtiin Clén kanssa hieno kampaus Alicelle. Kun meidän piti lähteä kouluun, en löytänytkään avaintani mistään. Alkoi olla jo vähän kiire ja ovi täytyy myös avata sisältäpäin. Oli pakko lähteä takaoven ja puutarhan kautta ja ottaa trottinetit (potkulaudat) ettei myöhästyttäisi. Ehdittiin just ja just.

Menin takaisin nukkumaan, olin sikaväsynyt enkä ymmärrä miksi. Nukuin 1.5 h ja sitten vain etsisin avainta joka puolelta ilman menestystä. Soitin Anthonylle ja Célinelle jos vaikka he vahingossa olisi ottanut munkin avaimen avainlokerosta, mutta ei. Tiesin että avain oli ollut mulla illalla kun olin tullut kotiin elikkä sen oli pakko olla kotona. Alkoi kyllä vähän huolestuttaa.

Hankalaa kun pitää taas tottua pitämään avainta taskussaan. Koko kesä on mennyt ilman just kun olin oppinut käyttämään kotiavainta sipoossa, vaikka kylläkin kantapään kautta (joitakin kertoja jäänyt pihalle ja kerran 3h ulkona -10 *C).

Annoin kissoille ruokaa kun he maukuivat niin kovasti ja vaikuttivat nälkäsiltä. Normaalisti se ei kuulu minun hommiini mutta jos joku muu unohtaa niin ruokin mielelläni kissoja :-).

Ulkona oli aivan ihana sää tänään. Lämmintä ja aurinkoista ja lähdin kävelylle. Täällä Linsellessä on yleistä sanoa Bonjour vastaantulioille, ainakin vanhemmille ihmisille. Kun tervehdin yhtä vanhaa miestä, hän tuli tosi iloiseksi ja sanoi että ei ole usein kun nuoret mun ikäiset tytöt tervehtivät. Aloimme juttelemaan jä kävelin pienen pätkän hänen seurassaan. Ehkä vielä joskus tavataan kävelyllä.

Iltapäivällä pesin pyykkiä ja kuivatin perinteiseen kotoisaan tapaan pyykkinarulla.

Cléllä oli koulun jälkeen kuorotunti ja sillä välillä Alice ja minä keräsimme paljon kastanjoita. Kurssin jälkeen lähdimme tivoliin, joka oli täällä Linsellessä. Lapset saivat kaikki mennä kahteen härveliin ja sitten pelata yksi peli. Tytöt halusivat kalastaa ankkoja ja sitten he saivat valita kaksi lelua tai kultakalan. He halusivat välttämättä kultakalan mutta onneksi Anthony tuli sitten paikalle ja selitti miksi he eivät voineet saada kalaa. Illalla syötiin aiheeseen sopivasti kalaa ja tytöt eivät kummatkaan syöneet kalaa.

Vihdoinkin, päivän lopuksi, avain löytyi. Se oli hyllyllä eteisessä, minne olin sen laittanutkin... 

Skypasin illalla Fabin kanssa aika kauan. Oli kiva kuulla hänen kuulumisia koska ei oltu kuultu pitkään aikaan ja hän oli täyttänyt 18 just viime viikolla.