30.9 - Hässäkkää

Aamun otin ihan vain rauhallisesti. Suunnittelin mitä kokkaan päivälliseksi ja kävin kaupassa. Surffailin aika kauan kaikenlaisia reseptejä ja löysin reseptin miten tehdään itse nutellaa. Täytyipä heti kokeilla. Tein pienen satsin ihan vaan sillä mitä kaapista löytyi. Mun versio ei ollut yhtä makea kuin oikea nutella, mutta ihan hyvää ja tiedän mitä se sisältää ja että se on lisäaineeton :)

Päivällä ei tyttöjen kanssa paljon ehditty leikkiä vaan syödä mutta oli muuta hässäkkää. Kotimatkalla koulusta löydettiin paljon kissoja joita täytyi paijata, tytöt pelleili ruokapöydässä ja Alice söi aivan superhitaasti, yksi tytöistä pissasi housuihin koska meillä oli niin hauskaa ruokapöydässä, minä siivosin ja lohduttelin, putsasin Clén haavan... Että sellaista sekoilua.

Sitten Céline tuli kotiin. Hän pitää kerran kahdessa viikossa puolikkaan vapaapäivän elikkä minulla oli iltapäivä vapaa klo 19 asti koska sitten vanhemmat lähtivät johonkin koulutukseen.

Lähdin iltapäivällä moikkaamaan Robertaa Bonduesiin. Ekana meidän piti tavata heti hänen luona ja menin pyörällä koska hän asuu aika lähellä. Hän muutti mielensä että tapasimme kuitenkin Bondues keskustassa. Sitten hän kuitenkin halusi että mennään hänen luo. Hän ajoi edellä autolla ja minä tulin pyörällä perässä. Kesti jonkin aikaa kunnes löysimme toisemme koska puhuimme eri bussipysäkeistä missä piti tavata vaikka luulimme puhuvamme samasta.

Robertalle oli aamulla käynyt pieni kömmellys auton kanssa ja siihen oli tullut naarmuja. Sitten kun vielä minä, ihan tuntematon, tulin käymään, perheen äiti ei ollut ollenkaan iloinen ja hermostui. Ymmärrän hyvin sitä äitiä sillä tämä oli vasta Robertan neljäs päivä ja alku oli ollut vähän takkuinen ja silloin ei ehkä ihan heti kuulu kutsua kavereita käymään kysymättä ekana lupaa.

Lähdin sitten aika nopeasti takaisin. Tuntui pahalta mutten voinut tietää tilannetta. Istahdin Bonduessa jollekin penkille, kirjoittelin ja söin pois mun terveysnuellan.

Illan olin lasten kanssa yksin. Tein kanawokkia missä oli paljon vihanneksia. Lapset, yllättävästi kyllä, tykkäsivät ja Martin jopa halusi että annan reseptin hänelle. Se ei ollit mikään helppo tehtävä sillä olin heittänyt reseptin aika pitkälti hihasta ja sittenhän reseptin täytyi olla ranskaksi. Aloin sitten illalla kirjoittelemaan ja Martin toimi lopulta korrektuurilukijana.

Le Wok d’Amanda

 

3 personnes

20 min

 

250 g ​de filet de poulet en tranches

1 ​​Oignon haché

​​  de l’huile d’olive pour la cuisson

2​​Carottes tranchées

1​​Poivron haché

5​​Champignons de Paris

200g​  Haricots verts

1 dl​    d’eau

2 c à s​du soja

          du curry

          de l’herbamare

          d’epices orientales

4 c à s​de crème fraîche

 

servir avec du riz ou des nouilles

 

1. Cuir l’oignon dans une casserole avec l’huile jusqu’à la couleur soit brune. Ajouter le poulet et le laisser frire jusqu’à ce qu’il soit doré.

2. Ajouter les carottes puis les autres légumes, les champignons, l’eau et les épices. Laisser cuir les légumes jusqu’à ce qu’il soit plus douces.

3. Finir avec le crème fraîche, goûter et ajouter des épices si nécessaire.

Ilta meni aika myöhäiseksi koska vanhemmat olivat antaneet tehtäväksi järjestellä leikkihuone ennen nukkumaanmenoa ja tytöt eivät olleet käyneet pesulla vielä klo 19 kun mun vuoro alkoi. Alicelle tuli ikävä vanhempia kun piti sanoa hyvää yötä. Luin sitten vielä hetken hänen kanssa ja sitten hän taisi rauhoittua. Clé nukahti sillä välillä kun luin Alicelle iltasatua. Martinin kanssa kerrattiin vielä englanninsanoja ja esitin pantomiimisadun johon hänen aina täytyi lisätä oikeat sanat oikeaan tilanteeseen. Se oli hauskaa.

Kun kaikki lapset olivat nukkumassa keitin tyytyväisenä itselleni kupin teetä ja kirjoittelin päivän tapahtumia