4.9 - Eka täysin "normaali" arkipäivä minulle

Vaikka aamut periaattessa ovat vapaita, on vaikea nukkua kauan talossa, jossa viisi henkeä nousee kouluun ja töihin. Olen muutenkin aika herkkäuninen mutta onhan se ihan järkevää nousta aikaisemmin.

Tänä aamupäivänä kokeilin jotain tanssikurssia, joka ei ole kovin kaukana täältä. Se on sellainen urheilukeskus, jossa pyörii monta kurssia samaan aikaan, ja yhdellä sisäänpääsymaksulla saa kokeilla mitä vaan. Siellä on eri tansseja, pilates, yoga, mummelijumppaa, pallojumppaa ja sit jotai punttijuttuja. 

Nainen kassalla joka myi kortin mulle selitti hommeleita ihan tyytyväisenä kunnes kysyin että mitä hän suosittelisi jos haluaa aluksi kokeilla jonkin aikaan ja että olen alueella au pairina. Sitten hän tajui etten ole ranskalainen ja alko hosumaan: "I speak very bad english!" Minä sanoin että jatka vaan. Kysyn kyllä jos en ymmärrä mutta sen jälkeen hän vaan sekoili. Asia tuli kuitenkin hoidettua.

Lounaaksi hain tytöt koulusta. Tein perunamuusia, paistoin jauhelihapihvejä ja keitin papuja. Tytöt tappelivat keskenään koko ajan. Ysi oli tosi väsynyt ja toinen täynnä energiaa ja se yhdistelmä ei oikein toiminut. Iltapäiväksi vein tytöt kouluun hakeakseni heidät taas 16.30. Sitten oli välipalaaika, läksyjen tekoa ja leikkejä. Martin tuli kotiin 17.30. Hän syö koulussa, koska se on jonkin matkan päässä. Tosi pitkiä päiviä mun mielestä. 

Iltaruoaksi grillattiin makkaraa. Olin henkisesti varautunut (en ole koko ikäni aikana tykännyt mistään makkarasta, paitsi ryynimakkarasta). Nämä paikalliset, luomumakkarat oli tosi positiivinen yllätys. Eivät maistuneet makkaralta ja ne oli jopa hyviä. Näitä makkaroita äiti ja isä ei ollu vielä syöttänyt mulle x)

Illalla autoin vähän Martinin kirjojen muovittamisessa ja sitten lähdin ulos tapaamaan Marinea, jonka tapasin tiistaina kun hain lapset illalla Célinen kanssa. Céline tapasi jonkun ystävän ja hänellä oli mukana serkkunsa, Marine, joka on just muuttanut tänne opiskelemaan. Hänkään ei tuntenut täältä ketään. Marine tulee eteläranskasta läheltä Marseillesta, pienestä kylästä. Eteläranskassa on paljon lämpimämpi kun täällä. Alettiin siinä koulun edessä kans juttelemaan ja sovittiin lähtiessä että pysytään yhteydessä ja nähdään.

Tänään illalla sovittiin että lähdetään yhdessä vähän kävelemään ympäri Linsellestä koska alue on molemmille uutta. Sovittiin tapaaminen kirkok edessä, koska se oli ainoa paikka minkä molemmat varmasti tiesivät. Kuljettiin ympäriinsä ja käkittiin melkein 2h.Hän ehdotti jos yhdessä mentäis joku viikonloppu hänen autolla vaikka Belgiaan, Lilleen tai Pariisiin tutustumaan alueeseen ja nähtävyyksiin. Kuulostaa tosi kivalta! Oli mukava jutella livenä mun ikäisen kanssa. Häntä ei tainnut kauheasti mun takkuileva ranska häiritä. Silloin kun hän kertoi jostain ranskalaisista erikoisuuksista ja minä suomalaisista, googlen kuvat kyllä yulivat tarpeeseen.

Talot ovat täällä pääosin tiilitaloja. Tosi söpöä kun niitä on paljon vierekkäin.

Täällä on muuten pitänyt oppia se tervehdysposkipussaushommeli. Siinä vaan posket hipaisee ja muuten suukottaa ilmaan. En tiennytkään että Ranskassa on eroja siinä kuinka monta poskisuudelmaa annetaan. Marine kertoi että heillä niitä annetaan aina kolme ja täällä kaksi. Siinä on vähän totuttelemista ku eihän sitä halua nolata itseään.

Nousin klo 7 ja menin nukkumaan 23.20. Olin tosi väsynyt.