torsdag 18 september 2014

19.9 - Ylläripylläri perjantai

Oli ihanaa aamulla kun tulin alakertaan ja Anthony ojensi postipaketin minulle. Siinä luki mun nimi ja kaikki ja tunnistin käsialan äidin käsialaksi. Ilahduin todellakin Suomi-ylläristä. Saapui sopivasti tällain perjantaiksi.
Aamupäivällä tein mun perus viikkosiivouksen. Lounasaikana tytöt olivat tosi tottelevaisia ja kaikki sujui tosi hienosti. Avasin yhden suklaista, jonka sain postissa, ja annoin tytöillekin. Hekin tykkäsivät kovast, vaikka se oli aika tummaa ja erikoista suklaata. Iltapäivällä skypasin äitin kanssa. Meillä oli yhteinen "iltapäiväkahvi-hetki" ja sen jälkeen kävin moikkaamassa Sofiaa kunnes taas hain tytöt. 
Vanhemmat tuli kotiin kääntymään 18-18.30 koska he olivat menossa Martinin vanhempainiltaan. Minulla oli tänäänkin myöhäisempi hoitovuoro. Tein tänään illalla Crêpes lasten kanssa. Keittiö oli aikamoinen sekasotku ruokailun jälkeen, mutta kaikki (paitsi Alice) tykkäsivät. Hän söi vaan nutellaa, ja oli vähän kypsä kun sanoin ettei pelkkä nutella ole iltaruoka ja pakotin hänet syömään jotain järkevämpääkin, jotain rästejä kun vain lämmitin mikrossa. Martin oli tosi hyvä lätyntekijä-oppilas. Me tehtiin crepekset aika pitkälti yhdessä. Opetin hänelle helpon reseptin ja miten lättyjä käännetään heittämällä ja hän onnistui heti tokalla yrityksellä (eka lensi kaasulieden liekille ja alkoi palamaan)!

Silloin kun vanhemmat olivat kotona kävin äkkiä Martinin ja Clén kanssa kaupassa ostamassa nutellaa ja munia ja tapasin siellä Marinen. Hän kutsui mut ensi viikonlopun lauantaiksi hänen ja hänen luokkakavereittensa ja heidän kavereidensa kanssa Belgiaan Walibiin, joka on joku huvipuiston tyyppinen vapaa-aikaispuisto. Tosi kiva tutustua muihin ranskalaisiin nuoriin.

Täällä on oma ranskalainen Selviytyjät ohjelma, Koh-Lanta, jota tämä perhe (erityisesti Martin) tykkää seurata. Vanhemmatkin tulivat pian kotiin. Istuin aluksi kaikkien lasten ja Maloun kanssa kainaloittain telkkarin ääressä, kunnes tyttöjen täytyi mennä nukkumaan. Tunnen itseni kyllä jollain tavalla edes vähän perheen jäseneksi.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar