Minun oli tänään noustava seitsemältä koska hoidin aamulla tyttöjä. Céline oli lähtenyt työmatkalle ja Anthony ajoi Martinin ja Paul-Adrienin, Martinin luokkakaverin, kouluun. Clén täytyi olla koululla vähän ennen kahdeksaa, koska hänen luokkansa oli menossa retkelle merelle. Meidän oli siis lähdettävä hiukan aikaisemmin. Alice oli aivan potkittava malli tänä aamuna eikä häneen mitenkään meinannut saada vauhtia. Clélle alkoi jo tulla kiire ja laitoin sitten vain taskuun ponnarit, pinnit ja harjan Alicen hiuksia varten.
Clé ehtisi ajoissa ja Alicen kanssa olimme liian aikaisin koululla koska ovet aukeavat vasta varttia yli kahdeksan. Marie, Lilin ja Violetten äiti, sanoi että hän voi ottaa Alicen hetkeksi heille. Hän oli kuitenkin menossa kotiin vielä hakemaan Violetten. Alicestä oli kiva päästä aamulla hetkeksi kaverin luo.
Melkein koko aamupäivän virkkailin ja ompelin pehmoelefanttia Iaralle. Katselin samalla joitakin jaksoja Fais pas si, fais pas ça sarjaa. Pehmon osat täytyy nyt enään täyttää ja ommella yhteen niin elefantti on valmis.
Sää oli taas tosi nätti. Päivällä 18*C ja aurinkoa mutta tuuli jonkun verran.
Lounaaksi hain vain Alicen, koska Clé oli koko päivän luokkaretkellä. Söimme ulkona ja lohta, yes! Ikävöin täällä kovasti kalaa. Jälkkäriksi oli suklaajäätelöä, jota Alice niin kovasti rakastaa. Sen näkee heti hänen suun ympärillä että hän on syönyt jäätelöä. Meillä oli oikein mukavaa Alicen kanssa kahdestaan.
Koululla jotkut mummit, äidit ja työntekijät, joiden kanssa olen joskus keskustellut, kyselevät välillä minun paluustani. Tunteeni kotiinpalusta ovat hiukan sekavat. Olen valmis palaamaan ja iloinen että saan pian taas nähdä rakkaat läheiseni ja ystäväni. Toisaalta olen myös viihtynyt täällä ja tulee olemaan rankkaa hyvästellä kaikkia.
Iltapäiväksi lähdin bussilla Toircoingiin tapaamaan Danielaa (Equador). Kuljimme hetken ja miettisimme minne kahvilaan menisimme mutta sitten nätin sään takia päädyimme mennä kauppaan ostamaan jotain ja vain istumaan auringossa. Ostimme molemmille Miroir au chocolat, jonkinlainen suklaamoussekakku. Toircoingissa on paljon ulkolaisia ja tyyppejä kun tulee pyytämään rahaa. Meidän täytyi olla vähän varoillamme.
Kakkumme olivat halvat ja todella herkulliset. Daniela antoi minulle muistoksi tyhjän käytetyn filmirullarasian ja sen sisällä oli pieni keraminen kilpikonna Equadorista. Annoin hänelle tekemäni braclet élastiquen, rannekoru pienistä värikkäistä muovilenkeistä. Istuimme ja juttelimme kunnes minun oli mentävä bussilla 15.45 kotiin.
Kävin kodin kautta hakemassa välipalakassin puistoon, Clén yöpymisreppu Lilin luo ja trottinetit. Menin sitten koululle hakemaan tyttöjä. Cléllä oli ollut hauska retki mutta hän alkoi heti valittamaan ja temppuilemaan koska hänen kengissä oli hiekkaa. Olin sillä hetkellä aivan kypsä kun olin juuri valmistanut kaikki kassit ja tehnyt paljon häntä varten ja hän vain valitti.
Musiikkikoululla oli kiva istua auringossa välipalalla ja Alicen kanssa jäimme leikkipuistoon Clén kuorotunnin ajaksi. Kun tunti loppui menimme kotiin Lilin kautta jättämään Clé sinne yökylään. Olin kotona illan sitten vain Martinin ja Alicen kanssa. Alicen laitoin heti pesulle ja leikimme poliisileikkä. Myöhemmin pelasin Martinin kanssa pingistä kunnes Anthony tuli kotiin. Sitten valmistauduin heti lähtemään illallistapaamiseen.
Pascale, nainen Linsellestä johon olin tutustunut bussissa, kutsui minut luoksensa illalliselle. Tapasimme kl. 19.15 Friterien edessä ja menimme siitä hänen asunnolle. Juttua alkoi heti tulemaan molempien suista. Ruoaksi oli ihan simppelisti erilaisia croques ja salaattia. Meillä oli paljon mielenkiintoisia keskusteluita. Meidän molempien elämät ovat kovin erilaisia. Pascale on vanhempiani hiukan vanhempi ja asuu yksin. Hän on todella mukava ja sosiaalien. Jälkkäriksi oli herkkujäätelöitä, keksejä ja suklaata. Olin tehnyt pienen tuliaispussukan, jonka sisällä oli kortti, jota Pascale kovasti arvosti. Myöhemmin illan mittaa Pascale kirjoitti minullekin kortin hauskaan malliin, jotta joka rivin alkukirjaimet muodostivat minun nimeni.
Puoli yhdentoista jälkeen sanoin että minun kyllä pikkuhiljaa oli mentävä kotiin nukkumaan. Juteltavaa meillä olisi kyllä riittänyt vaikka kuinka myöhään tai aikaiseen. 😉 Annoimme toisillemme kaikenlaisia yhteystietoja ja ehkä tapaamme vielä joskus. Eihän sitä koskaan tiedä.
Céline oli juuri tullut kotiin. Keskustelin hänen ja Anthonyn kanssa huomisesta poikkeavasta ohjelmasta ja menin huoneeseeni ja valmistautumaan unten maille. Vaikka kyseessä on viimeinen viikkoni täällä, välillä on myös pakko nukkua.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar